Miten sinut hyvästelisinkään?
En uskonut siihen, en ymmärtänyt.
Sinulle halusin kaiken kertoa –
halata, tavata, vielä kerran kohdata.
En uskonut, että ne olivat sun viimeiset sanat.
Sun vikat somet sammui,
viesteihini ei tullut vastauksia.
Minne menitkään?
Mihin katosi torstaiaamun ensihenkäys viereltäsi?
Loittonit – ja näin, että kärsit.
Anna anteeks, kun en osannut auttaa.
Nyt jään katselemaan Eteläsatamasta
illan lauttaa, joka kantaa sua pois.
Siinä menit sä –
siinä meni me.
Meidän viimeinen tanssi
päättyi Itämeren aaltoihin.
Vielä joskus –
laita viesti.
Että voisin viimein
hyvästit sanoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mykistyin.
"Laita viesti" - miten paljon olenkaan sitä viestiä odottanut.
Erityisesti pidän tässä siitä, että tämä voi kertoa niin Tallinnaan lähteneestä, kuin mereen siroitellustakin. Ja tietenkin vaikka mistä muustakin.
Vau. Ja voimia.
Olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä runoistani "kuulijan oman" ja vaikka runo on todella tulkinnan varainen tiedän itse sanojen todellisen merkityksen ja ne voivat olla sekoituksia eri ajoista ja ihmisistä