sieluttaa hyväksitulemista
Harrastotko tosiaan sattumalta sellaista?
Selväpiirteistä ystävyysmannaa.
Käy kanssani utuun, harsoittakaamme olo.
Vierekkäin, etäältä, kaukaa karheiden aaltojen,
suolatuista silokallioista, maksajuurten tupeissa.
Minä, sinä, hänkin.
Kaikille kiitos ja ylösnousu.
Rips ja raps! Ripeää, hyvinhohtavaa, kalttaamatonta,
surustakin päästettyä, tuskasta tultutua, tuleksi tehtyä.
Oivaa rapinaa kohkasta.
Me kaksi. Me ja muut ja maailma.
Lievestuoreella pihatyöt ja nurminata,
Kaikki hyvä käy, käykääme sen solissa, nietoksissa, vaarojen huipulla.
Kaikki on hyvä.
Aikeet ja lempeyden säikeet.
Sinä teet minut ja minä teen sinut, ohut västäräkin pyrstön keikaus välissä.
Olemalla hyvä, hymyyn käpertyen.
Toivo on.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut