oletko mauseloumini, arkunkantaja vai vieressä hymisevä? Oho - varomatta kiehin käärinliinoja kolme.
Tiesitkö, että nyt on miltei täysikuu ja tähdet vähäpätöisimmillään?
Ohi kiitäneet lepakoiden hetket vuosivat
orapihlajien kosteaa hymyä.
Olitko se sinä, aidan takana, mutta et koskaan uskaltanut?
Nurmi on raikas, keskellä sorattu, opastettu
ruutukaava muistoihin, montako kertaa ajattelit palata katseeseeni?
Tuhkattu minä, ripoteltuna hiuksiisi kuin
klasikkoroomanien surusaatossa, vähän jälljellä, vain kaipaushiukkasia, mutta kevyempänä kuin milloinkaan.
Osaatko koskea nyt?
Tuuli on vapaa, päästä irti rakas, muistan kaiken.
Tomua, tomua, tomua - elän hiljaisuudessa, jonka sinä vain kuulet.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



