Vanhan tammen alla
istuu mies lakki
kallellaan
muistellen aikaa
parempaa
kuinka jaksoi hän
liikkua kepein
jaloin
tanssadella monin
tavoin
käy haikea hymy
kasvoillaan
sillä keppiin pystyy
vain nojaamaan
koska askeleet
ovat jo hyvin
hitaita
Käsistään hän oli
hyvin kätevä
piirsi myös maalasi
ja puusta kaiken
hienosti rakensi
vaan enää ei
sormet taivu
veistämiseen
eikä siveltimen
herkkään
liikkeeseen
Hätkähdän ja pyyhin
kyyneleet
muistojen polkua
tässä hetken kuljin
oven hiljaa
sanattomana
suljin
ja haudallesi
kynttilän
sytytin
*kaipauksella tyttäresi*
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut