Ilta hiipii huoneeseen
kuin varjo, joka ei kysy lupaa.
Sohva huokaa tutusti,
mies painuu siihen kuin eiliseen.
Televisio puhuu,
mutta ei hänelle.
Se toistaa samat sanat,
kuin joku muistaisi hänen elämänsä ulkoa.
Puhelin lepää hiljaa,
näyttö mustana, kylmänä.
Ei ääntä, ei valoa,
ei merkkiä toisesta ihmisestä.
Kello tikittää aikaa eteenpäin,
vaikkei mikään oikeastaan liiku.
Minuutit venyvät pitkiksi – tunneiksi,
kuin ne eivät haluaisi päättyä.
Hän nousee, palaa,
tekee saman liikkeen kuin eilen.
Vesi lasissa maistuu samalta,
kuin kaikki ennen sitä.
Illassa ei ole yllätyksiä,
ei säröä hiljaisuudessa.
Vain tasainen, varma tyhjyys,
joka kietoutuu hänen ympärilleen
kuin varjo, joka ei kysy lupaa.
Sohva huokaa tutusti,
mies painuu siihen kuin eiliseen.
Televisio puhuu,
mutta ei hänelle.
Se toistaa samat sanat,
kuin joku muistaisi hänen elämänsä ulkoa.
Puhelin lepää hiljaa,
näyttö mustana, kylmänä.
Ei ääntä, ei valoa,
ei merkkiä toisesta ihmisestä.
Kello tikittää aikaa eteenpäin,
vaikkei mikään oikeastaan liiku.
Minuutit venyvät pitkiksi – tunneiksi,
kuin ne eivät haluaisi päättyä.
Hän nousee, palaa,
tekee saman liikkeen kuin eilen.
Vesi lasissa maistuu samalta,
kuin kaikki ennen sitä.
Illassa ei ole yllätyksiä,
ei säröä hiljaisuudessa.
Vain tasainen, varma tyhjyys,
joka kietoutuu hänen ympärilleen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit