Oi mustaherukka, kesän syvä sävel, suomalaisen puutarhan jaloin aarre. Sinä kypsyt hiljaa auringon ja sateen vuoropuhelussa, kunnes oksasi taipuvat runsaan sadon painosta. Jokainen marja kantaa mukanaan valoa, tuoksua ja lupauksen tulevista herkkuhetkistä.
Mustaviinimarja – sinä puutarhan marjojen kuningatar. Sinun valtakuntasi ei synny loistosta eikä koreudesta, vaan mausta, voimasta ja uskollisuudesta. Sinä annat enemmän kuin otat, vuodesta toiseen.
Olet kaikkien puutarhamarjojen itseoikeutettu äiti. Sinun rinnallasi muut marjat kumartavat kunnioittavasti, sillä harva niistä pystyy tarjoamaan yhtä aikaa raikkautta, syvyyttä ja luonnon omaa voimaa.
Tumma värisi hehkuu kuin etelän kaunottarien tummat silmät, salaperäisenä ja kutsuvana. Jokainen kiiltävä marja on kuin pieni jalokivi, jonka sisään on vangittu suomalaisen kesän sydän.
Olet aamupuuroni maustaja ja jogurttini makupommi. Leivonnaisissa, mehuissa, hilloissa ja jälkiruoissa tuot mukanasi säväyksen, jota mikään muu marja ei kykene jäljittelemään. Sinun kirpeä syleilysi herättää makuaistit ja muistuttaa, kuinka täydellinen yksinkertainenkin herkku voi olla.
Ja kun syksyn viileät illat saapuvat, tiedän jo, mitä teen. Sinua haluan ja sinua pakastan. Suljen kesän makusi talteen, jotta pimeimpänäkin talvipäivänä voin avata rasian ja löytää sieltä palan aurinkoa, tuoksuvan puutarhan ja lintujen laulun.
Eläköön siis mustaherukka – vaatimaton ulkomuodoltaan, mutta ylväs olemukseltaan. Sinä olet puutarhan kruunaamaton hallitsija, suomalaisen kesän tumma helmi ja ikuisesti sydämeni marjakuningatar.
Mustaviinimarja – sinä puutarhan marjojen kuningatar. Sinun valtakuntasi ei synny loistosta eikä koreudesta, vaan mausta, voimasta ja uskollisuudesta. Sinä annat enemmän kuin otat, vuodesta toiseen.
Olet kaikkien puutarhamarjojen itseoikeutettu äiti. Sinun rinnallasi muut marjat kumartavat kunnioittavasti, sillä harva niistä pystyy tarjoamaan yhtä aikaa raikkautta, syvyyttä ja luonnon omaa voimaa.
Tumma värisi hehkuu kuin etelän kaunottarien tummat silmät, salaperäisenä ja kutsuvana. Jokainen kiiltävä marja on kuin pieni jalokivi, jonka sisään on vangittu suomalaisen kesän sydän.
Olet aamupuuroni maustaja ja jogurttini makupommi. Leivonnaisissa, mehuissa, hilloissa ja jälkiruoissa tuot mukanasi säväyksen, jota mikään muu marja ei kykene jäljittelemään. Sinun kirpeä syleilysi herättää makuaistit ja muistuttaa, kuinka täydellinen yksinkertainenkin herkku voi olla.
Ja kun syksyn viileät illat saapuvat, tiedän jo, mitä teen. Sinua haluan ja sinua pakastan. Suljen kesän makusi talteen, jotta pimeimpänäkin talvipäivänä voin avata rasian ja löytää sieltä palan aurinkoa, tuoksuvan puutarhan ja lintujen laulun.
Eläköön siis mustaherukka – vaatimaton ulkomuodoltaan, mutta ylväs olemukseltaan. Sinä olet puutarhan kruunaamaton hallitsija, suomalaisen kesän tumma helmi ja ikuisesti sydämeni marjakuningatar.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
