Kevään lupaus

Kevät tulee hiljaa,
kuin varjo joka muuttuu valoksi,
ja aamuissa viipyy jokin uusi —
aurinko, joka ei enää kiirehdi pois.

Se kulkee lattioilla kultaisena,
herättää talven unesta maan,
sulattaa lumen muistoiksi,
ja antaa purojen puhua taas.

Ilmassa leijuu lupaus lämmöstä,
pehmeä, varovainen hengitys,
joka koskettaa poskea
ja jää siihen hetkeksi.

Ja sitten — ääni taivaalta.
Muuttolinnut palaavat,
siivet halkoivat kevättä,
ja huudoissa soi kotiinpaluu.

Päivät venyvät iltaan,
askeleet kevenevät,
ja ihmiset jäävät ulos
kuin unohtaen ajan kulun.

Kesä ei vielä tullut,
mutta sen saattaa jo aavistaa —
valossa, joka viipyy,
lämmössä, joka kasvaa,
ja sydämessä, joka uskoo.