Sinä halusit minun sanovan;
rakas rakas
mutta tartuin käteesi
ja vein sinut
lammen rantaan
soiseen tuoksuun,
vein itkukivelleni metsään,
mietiskelykolooni kuusen tuuheuden alle.
Sinä halusit minun valittavan
orgasmin kourissa,
kertovan, että olet parhain rakastaja
mitä olen koskaan kokenut,
vaikka kehoni
ja himmeä ihoni
halusi keskustella sanoitta,
sormeni harhailla hiuksissasi,
silmäni sinun vihreissäsi,
ollessani pulleana läheisyyden onnesta
lämpimänä ihosi silkistä.
Sinä halusit kuulla
kuinka ihmeellinen olento on mies
ja mitä minä olisin ilman sinua.
Vein sinut katsomaan
hämähäkin kutomaa kimmelverkkoa,
vein samettiseen yöhön'
ja osoitin sinulle tähtiä.
Silloin sinä lähdit.
Etsimään aitoa naista, sanoit.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi.. kaikkein kauneimmat näytit hänelle ja hän ei ymmärtänyt, surullista.
ja ne miesten putkiaivot..:D
osuvasti kirjoitit ja aivan lumoavasti.
Aivan uskomattoman upea teksti!!! Olen sanaton tämän runosi edessä. Voin vain todeta, että se on TODELLA KAUNIS ja koskettava!
Osuva nimi runolle,jonka luin useaan otteeseen ja aina se sykähdytti.
Aito tunne kilpistyy narsistiseen panssariin jättämättä edes naarmua.
Pidin tästä!!
Jaa-a. Kaksi toisiaan kohtaamatonta maailmaa tosiaan. Tämä osui minuun, näinhän se todella juuri meni.
Tästä tuli mieleen, olisikohan ollut Saima Harmajan, kun en noita klassikkorunoulijoita tunne, enihuu teos, jossa todettiin jotenkin "Etsit naista, löysit ihmisen - olit pettynyt". Samaa henkeä siis, varsin tanakkaa asiaa ja tyylikkäässä paketissa!
Tämä vetää hiljaiseksi....
samoja tuntoja joskus kokeneena,
me ihmiset vain olemme erilaisia!
Tämä on kuin pieni novelli, proosarunoutta parhaimmillaan. Toi mieleen Edith Södergranin runon jossa mies pettyy kun kukkaa etsiessään löytää naisen.
Ei mies ymmärtänyt, että se aito nainen olikin ihan vieressä. Ehkä hän ei ollut arvoisesi, elämänarvot kaukana toisistaan. Upeasti kirjoitettu, syvällistä ja ajatuksia herättävää.
Laittaa miettimään. Tavallaan tulee runosta olo, että tunnetta löytyi, mutta kaksi maailmaa eivät jollakin tasolla kohdanneet. Tehokas ja konkreettinen loppu. Pidän.
Kyllä minunkin oli mentävä mietiskelykolooni, kun luin tämän runon. Todella taidokasta sanojen käyttöä. Ennen kaikkea mietin sitä, että minkä kaltaisia me ihmisinä olemme. Juoksemmeko kuin vauhkot eläimet karkuun metsäpalon tieltä.
Kummallinen mies... ei kai nyt aivan jokin perskutarallaa orgasmi ole kaikkein kaunein.
Ehkä sitten joillekin.
Kerrot kyllä upeesti tuosta erilaisuudesta, jonka ehkä olet itse jopa kohdannut matkalla.
Aika paljosta sitä, jos nyt miettii, jäisi paitsi.
Sielukkuutta on runossasi.
:)