itsereflektoiva heijastinmieleni pyörii auringonpimennyksen hetkellä
kuin Foucault:in heiluri Iisakin kirkon loputtomissa rakenteissa
etsii hitaasti epäröiden valoa hihansuista
löytämättä ratkaisua sen enempää käänteistä kuin päänteistäkään
hidastumisen suhde ahdistumiseen
on suoraan verrannollinen
ajatusteni virran suhteessa Newtonin kehtoon
Selite:
Tekisikö ajatuksistaan pylväsdiagrammin vai ottaisiko sektorit haltuun...?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
