Saatanan paha kirousko minussa
huutaa riivauksiaan loputtomaan pimeään.
Talviseen ikiyöhön ja helvettien lieskoihin:
riko minut, särje minut, satuta minua!
Taivas on kuollut - niin kirjoissa sanotaan -
Jumalat paenneet ja pirut maan päällä
kääntelevät veitsiään, kuolevaisten sydämiin
kirjoittavat sairauksiaan.
Sysimustia valheita.
Tämä maailma oli kerran niin kovin kaunis uni /
hallusinaatio ja kangastus ihmiskuntamme.
Hyvyys täältä kadonnut pois enkelten myötä,
luonto hajoava, kuva katoava -
maalaus dystopian tappama.
Minä tanssin itseni hautaan.
Tanssin itseni hautaan.
Hyvyyden poissaolo,
maailman sieluttomuuden nykytila:
Se, kuinka yksin täällä on
saa hymyilemään väärinpäin.
Himoitsemaan loppua.
Hirsipuuta,
hautakeinua.
Selite:
Milloin maailmasta tuli näin ruma?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
mutta ei tunneta
todella voikakasta energiaa runossasi
Sivut