Ei kesän puut lapsuudessa olleet
näin vihreitä,
silloin en ajatellut, en.
Ne vain olivat.
Kuin kämmenselkää kiipeävä muurahainen
siinä auringon lämmittämässä teltassa,
kankaan tuoksu hikinoron tiivistyessä poskella
sarjakuvalehdelle putoavaksi pisaraksi.
Olivat aamun kaste jalkapohjissa, ruohon tuntu.
Takapihalta pyydystetty hepokatti
lasipurkissa, jonka kanteen
tupakanhajuinen iskä linkkupuukolla
teki hengitysreikää.
Helisivät tuulessa,
ja kaupungissakin talitintit
lauloivat vielä
titityy.
Niin olivat puut, enkä sanonut.
Tänään.
Niin kuin kämmenellä kiipeävä muurahainen
auringon lämmittämässä teltassa,
kankaan tuoksu.
Niin kuin aamun kaste jalkapohjissa, ruohon tuntu
takapihalta pyydystetty hepokatti.
Helisivät tuulessa.
Vaikka kaupungissa talitintit
laulavat enää tityy.
Runon idea autossa matkalla Reposaareen 02 06 13, pohjana muistoja lapsuudesta, seuraavana aamuna kirjoitettu; otsikko lisätty 05 06 13, rivitystä muokattu 20 07 13 ja 03 05 19. Julkaistu 20 07 13.
18 04 22 rivitystä muokattu ja loppuun lisätty ajatukseen sisältyvä "Vaikka kaupungissa talitintit / laulavat enää tityy".
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi