Avasit minulle oven

Avasit minulle oven huomiseen
valaistuihin päiviin rinnallasi
yhdessäkasvamisen kauniiseen kipuun
siellä missä tuulet ovat totta

varjoisten kujien ja puutarhojen lintupäiviin
hämärässä hapuileviin, arkana visertäviin
kun yhteenkietoutuneet sormemme
raottivat turvapaikan kämmenten väliin

hellyyden pysyä suojassa
valaistun tien pysyä avoinna
kuutamöinä kuiskittujen
hauraiden lupausten pysyä voimassa

myrskypäivien aallokkoon hajoamatta


Ajattelen kirjoittaa jotain 100% fiktiota
jotain imelää hömppää
ihan vaan kirjoittamisen vuoksi

tarkastellakseni kuinka rakkausruno rakentuu,
ihmetelläkseni sanojen manipuloivaa
propagandistista voimaa

mutta sana meneekin ihon alle
kaihertaa siellä koloa


Avasit minulle oven lapsuutesi päiviin
nuoruutesi päiviin
ensimmäiseen rakkauteen ja hylkäämiseen
vavahtelevaan pelkoon riittämättömyyden suonsilmäkkeessä

iloiset ja murheelliset päiväsi avasit
karttakirjaksi kalliolle
että löytäisin tien luoksesi
että ottaisin sinut sellaisena kuin olet

että myös avaisin lukitun oveni,
että rohkeasti astuisin sinne, missä tuulet ovat totta:
menneisyyteni solmiutua menneisyyteesi
haavojen asettua haavojen lomaan

reitiksi karttakirjojen välillä
yhteiseksi poluksi parempaan huomiseen
jossa luottamuksen pitkospuut risteilevät suon yli


Nyt en tiedä
onko se 95% fiktiota ja hömppää
ehkä 89% fiktiota ja 

tällaista se vain on, rakkaani

runot tapahtuvat
tavallaan

sitä aikoo kirjoittaa syvämietteisen runon
itselle tärkeistä asioista
ja

äkkiä joku banaali kielikuva
lähtee keriytymään auki

vie mennessään
itseironisen ilotulituksen maailmanpyörään
laittaa tanssimaan ripaskaa kultahampaat kalisten
metaforisilla silloilla

   tässä välissä käyn keittämässä teetä
   ja hoidan päivän suorituspaineet,
   kakkapytyllä syntyy aforismi:
   Siat pitivät palopuheita ymmärtämättä
   että pahnat ovat tulessa

toisena hetkenä taas
ajattelee kirjoittavansa fiktiota ja hömppää,
vain tarkastellakseen


ja vaikka en tiedä
avasitko minulle ovea huomiseen
valaistuihin päiviin rinnallasi -
avasitko todella

kietoutuivatko sormemme koskaan yhteen
vai pelkästään kehomme
läikähtelikö meissä vain tunnemaailma
herkimpien syvyyksien pysyessä suljettuina

   Ammuimmeko arkoja lintuja
   silmäluomien kätkemillä salaisuuksilla
   päästimme aivopierut lentoon 
   satakielen lirkutuksin
   sidottuamme siivet teilipyörään

ja vaikka ehkä avasitkin,
ehkä
mutta kämmenemme eivät riittäneet
suojaamaan 
särkyneiden sydäntemme
hentona lepattavaa yhteisliekkiä


Vaikka runo nyt suurimmalta osaltaan on fiktiota ja hömppää
tarkastellakseni
kuinka rakkausruno rakentuu
ihmetelläkseni sanojen manipuloivaa
suggeroivaa ja propagandistista voimaa

valaistut päivät ja avatut ovet
lintupäivät ja turvapaikat
kartat ja pitkospuut
myrskypäivien sietämätön aallokko

vain tarpeellista rekvisiittaa
tutkiessani sanojen vaikuttavuutta

jokin siinä kaihertaa
ja sattuu


pitkospuiden, karttakirjojen, siltojen
murskautuessa
romahtaneiden unelmien alla
pelkuruutemme ja teennäisyytemme paineessa

   painomuste haisee maksetulta taiteelta
   avatut kirjat
   lantiota ja silmiä vasten
   tuntuvat tankotanssijan ylitaipuvilta niveliltä
   rakkausrunoilijoiden privaattihuoneissa
   
   ja tietokoneen näppäimistö haisee pelkästään hikisiltä sormilta
   näennäisrehellisistä sanoista huolimatta: 

pelkuruuteni ja
teennäisyyteni paineessa

uskalsinko tulla todeksi, uskalsinko koskaan astua piilosta
siihen yhteiseen huomiseen




Sellaista se on. Tällä kertaa. Ensimmäinen kursivoitu osuus faktaa (on totta, että aikomus oli kirjoittaa fiktiota ja hömppää), muuten pääosin fiktiota ja ehkä myös hömppää; vaikea sanoa minkä verran jotain mikä kaihertaa ja sattuu, ehkä 35%

Runo iltapäivällä 30 03 22. Kuva: Käytöstä poistettu teollisuusalue ennen purkamista, kohde nro 5: Ovi. Kuvattu 02 06 13.