puu huojuu
ja jokaiselle runojani seuranneelle
on selittämättäkin selvää
että se on idiomi
transparentti idiomi
ja että
tyynelläkin säällä se voi taipua
maahan saakka
omasta painostaan
ei ole idiomi
vaan metafora
on selvää jokaiselle semantiikkaa tuntevalle
niin kuin sekin
että idiomi on aina myös metafora
ja vielä
puu huojuu
on kollokaatio
kahdesta tai useammasta usein yhdessä esiintyvästä
sanasta muodostuva ilmaus
niin kuin esimerkiksi pappi saarnaa
tai minä rakastan sinua
runollista vapautta käyttäen
puhun
peilin edessä käsi sydämellä
muodostuu kahdesta erillisestä idiomista
ja en sitten tiedä
ovatko ne transparentteja eli läpinäkyviä
vai opaakkeja, jolloin merkitys on
lukijalle tuntematon
tällaisia miettivän pitänee olla
latvasta laho
tai kyllin monta kertaa
maahan painunut,
ja itsensä hyväksyen noussut
huojumaan
omalla radallaan
- - -
Tälläistä väkerrystä 05 10 12. Inspiraatio Mystiksen runosta "Hyvässä seurassa". Olisin laittanut otsikoksi anagrammin, mutta se oli liian pitkä, joten laitoin otsikoksi anagrammin. Anagrammi tässä: sen samassa veneessä, nämä, tapittaa neitinne letkin = nakin eleet, vatsamassa nenässä mätien, ensin apetit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
ts. pitkin tämän sateen sameaa siltaa, ennen sen vesiä
Aha jaaha - täällä ollaan näjemmä oltu nenät vastakkain jonkun runon kanssa :O
Hähä =)
Tykkää tämä
*naur* no joo, joskus kyllä on käynyt mielessä, että sä mietit kyllä jo enempi kuin mä...ja vielä oudompia ; ) Hyvä runo silti...etenkin loppu, pidän
Sivut