Ei ainoastaan se
millaisena itseni näen.
Ei sekään, millaisena ajattelen
toisten
minut näkevän.
Mutta millaisena itseni näen
heidän silmiensä kautta.
Ja tahdonko tulla sellaiseksi, rakkaani?
Mikä tarve minussa
ajaa täyttämään toisen tarpeita, minuun
kohdistuvia.
Olemaan sellainen
jollaisena hän haluaa
minut nähdä.
Olenko silloin nähtävillä, minä?
Katselemme huojuvia puita.
Kuuntelemme niiden ääntä tuulessa.
Tässä sopii mietiskellä,
hyvän tuulen alla.
Olkapää olkapäätä vasten.
Lausun sinulle runoa meren äärellä
syksyisessä tuulessa.
Ihminen on henkilöhistoriaansa sidottu,
menneisyyden kokemuksiin, niistä muodostuneisiin
ajatustottumuksiin, ennakkoluuloihin ja
ehdollistumiin.
Tällainen minä olen.
Tällainen.
Selite:
12 09 12 aamupäivällä. Rivitystä muokattu 13 09 12. Runon aatetaustaa kts. minä-hänelle-minulle.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viisaita sanoja riveineen - elämän ehdotonta etiikan eliittiä kokonaisuudessaan.
"Mutta millaisena itseni näen
heidän silmiensä kautta".
---> näin juuri! Me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja heidän silmiään/katseitaan ja kasvojensa ilmeitä - peiliksi, josta voimme katsoa ja aistia kaikkea sitä - mitä me itsessämme haluaisimme olla ja kuinka se näkyy tai näyttäytyy peilistä.
Tähän teokseen voisi kirjoittaa lukija ajatuksiaan vaikka kuinka - jokaisella kerralla lukiessaan - avautuu aina uudestaan kuljettamaan "minuus" versus "muut" ajattelua. Loistavan haastava teos ajatteluun/pohdintaan!
On vapauttavaa ja armollista tulla hyväksytyksi omana itsenään, kaikkine puolineen. Hyvän itsetunnon omaava uskaltaa olla oma itsensä ja hyvät ystävät ja läheiset rakastavat silloinkin, vaikka tietävät huonot puolet.
Suurinta rakkautta on se, kun hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin hän on ja ymmärtää sen myös rikkautena.
Moni liitto päättyy eroon, kun halutaan tehdä toisesta sellainen itselle mieluinen. Runosi kertoo hyvin sen, että onko ihmisen muutosyritysten jälkeen kyseessä enää sama ihminen. Mielestäni ei, jos toinen on muuttanut toisen vuoksi itsensä joksikin muuksi, kuin mitä on.
Itsensä näkeminen totuudellisesti ei ole helppoa.
Hienosti kirjoitettu runo. Tästä tulee jotenkin itse mieleen, sillä välillä tuntuu ettei kelpaa kellekkään sellaisena kuin on. (Ehkä muistakin joskus tuntuu siltä kuin vain minusta)
Miellyttämisen halu vahvana ihmisen sielussa.
Halu rakastaa ja tulla rakastetuksi, siinähän se.
Hyvin syvälle ihmisen sisimpään menevä runosi on hienoa pohdintaa, luen vielä ajatuksella, kiitän.
Tässäkin tiivistetty sanoma osuu peukalopaikalle. On tekstissä vähän jälkeen puolivälin alusta.
"Olenko silloin nähtävillä, minä?"
Hyvä Runo.
Persoonallisuuksia olemme. Tästä tuli hyvä mieli.
Mietteitä monenkin ihmisen ongelmasta. Halua olla joku muu, muuttaa itseään toisen takia. Ei itsensä takia.
Kun rakastaa itseään, kykenee rakastamaan myös muita, hyväksyen. Pidin tämän runosi sanomasta sen ikäänkuin läpinäkyvyydestä, kurkkauksesta kulissien taakse..
Sivut