jos olisit vene
jota käteni rakastaisi
jonka syistä pintaa hyväilisin
laskevan auringon punatessa taivasta ja
liekehtivä, sammuva vesi
liplattaisi kyljissäsi
nautinnollisen rauhan laskeutuessa maisemaan
kaikki vertaukset ontuvat
väsyisikö käteni soutamaan, väsyisi
kyllästyisin aamujen ja iltojen hehkuun
sinulla ei olisi omaa tahtoa
olisit vain se
jollaiseksi sinut näen,
ja kuinka aallot olemustasi liikuttavat
pitkää monologia dialogin sijasta
keskustelisin itseni kanssa,
kirjoittaisin runoa vain itselleni
sen otsikoksi laitan
niin rakkaani, jos olisit vene
niin rakkaani, jos olisit vene
kuitenkin
vertauksessa on jotakin
mielettömästi totta,
niin kuin vertauksissa usein on
tiedänhän minä
että dialogikin voi olla monologia,
kun toinen arvotetaan omien tarpeiden ja
ehdollistumien kautta
onko se nyt hyvin sanottu, onko
ainakin osatotuus, jokin asian puoli
käden kulkiessa
maalattua, kauniisti hilseilevää
pintaa
elämästä, jotakin elämästä
jotakin tästä elämästä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Puhutteleva Pohdintaa.
Pidin.
Kaunista pohdintaa, pidin paljon
Usein asioissa on monta puolta ja oma näkemys vain osa totuutta...hyvä runo
Sivut