rakkaani taputtaa

teatterikappaleen päätyttyä sinä taputit villisti
ja minua hymyilytti siihen saakka kunnes
muut olivat jo vaienneet

poistuvien lauma ohitti meidät oudoksuen
kun kolmannen kerran kumarrettuaan
näyttelijätkin poistuivat lavalta
ja sinä jatkoit taputtamista

lopetettuasi tuli äkkiä niin kovin hiljaista
enkä tiedä mikä välähti kasvoillasi
se oli pelottavaa tai ainakin
surullista

ja sitten puhkesit puhumaan
puhuit koko pitkän matkan kotiin
kuinka äärettömän mahtava juoni ja
taitavat näyttelijät

aivan mielettömän tehokkaasti esitetty tarina,
ja jotenkin minusta tuntui
ettet ollenkaan puhunut siitä mitä olit
nähnyt

euforinen sanatulva katkeili ja loppui
kuulin veden kolkuttavan
patoluukkuja
aloin oivaltaa ja
varauduin tulvaveden murtautumiseen

viimeisten sanojesi putoillessa hitaina huohotuksina
ruumiisi nytkähdellessä
tulin viereen
kiedoin kädet ympärille

silloin se tapahtui

en tiedä kuinka sitä kuvailisin

ja kun myöhemmin rauhoituttuasi
keskustelimme asiasta,
pystyit jo puhumaan siitä mitä olit
nähnyt

ensimmäistä kertaa

siinä valehtelemisesta ja itsepetoksesta kertovassa
näytelmässä
tunnistit kätketyt haavasi

sinun teki mieli juosta pois,
puistoon, repiä pensaat
juuriltaan

loppukohtaukseen saakka inhosit sitä näytelmää
ja se oli sinun mielestäsi typerä ja tylsä

ja sitten sinä vain puhkesit taputtamaan, 
haudataksesi kättesi läiskeeseen
sisällä vaikeroivan äänen:

tämä teatterikappale kertoo minusta