sinä makaat vuoteessa
kasvot kattoa kohti
ja minä
kuuntelen sydämesi
ääniä
ja minä kuuntelen sydämesi ääniä
sanon jotain söpöä
sydämesi lyönnit kiihtyvät
jotain söpöä
sydämenlyönteihin sekoittuu
vatsan ääniä
suolikaasun kurinaa
kirjoitan ylläolevaa runoa
parhaillaan kun
kävelet olohuoneeseen ja kysyt
näkyykö näistä läpi
valkoisissa puuvillahousuissasi
minä sanon ei sen väliä,
kunhan ei näy sun läpi
joku naurahtaa
jonkun toisen mielestä
ala-arvoista, kaksimielistä huumoria
sovitat erilaisia pikkuhousuja,
valkoiset kuvioimattomat ovat parhaat
näiden housujen kanssa
seuraava ongelma tulee paidasta
lopulta päädyit pitkähelmaiseen
joka peittää pakarat
niin tuli sekin ongelma ratkaistua
minä jatkoin kirjoittamista
muunsin ääniä kirjainjonoiksi
paita ei ollut hyvä sittenkään, osallistuin antamalla
hyviä neuvoja, paidan päälle
sopisi koru
kirjoitan runoa runon päälle tai perään,
otsikon olen jo päättänyt
mantelitumakkeessa tapahtuu
tuuli liikuttaa verhoja
sanat eivät liikuta ketään, mutta
niistä muotoutuu mielikuvia, niin kuin
kaikesta mikä on alla, minkä se
millä peitetään
tuo lähelle, olevaksi
eikä lause
minä kuuntelen sydämesi ääntä
sittenkään ole sama
kuin että kuuntelen sydämesi ääntä
jos en lopuksi sanoisi
että kirjoittaessani hymyilen
voisit vaistonvaraisesti havaita
alleviivaaminen pilaa vaistomaiset vaikutelmat,
se luo uusia, erilaisia tuntemuksia
tässä kohtaa sanot
lopeta jo se kirjoittaminen ja laita vaatteet päälle
ettei myöhästytä
koiralla on lääkäri 9:15
sinä menet vielä kakalle,
kun minä vuorostani ryhdyn pukeutumaan
- - -
- Voi hitsi, olisit mennyt kakalle puoli minuuttia myöhemmin, niin se ei olisi tullut runoon, sanon vessan oven läpi. - No ei sitä mikään pakko oo laittaa runoon, vastaat pytyltä. - Oli se pakko laittaa, kun se on faktaruno, mä kuvasin mitä parhaillaan tapahtuu. Tuohtunut ääni vessasta: - Ei ole pakko, voi jotain jättää poiskin, kirjoititko muka kaiken mitä tapahtuu, että sä alat kohta pukea vaatteet päälle ja laitat poninhännän. - En kirjoittanut että laitan poninhännän, koska en siinä hetkessä ajatellut poninhännän laittamista, mutta pukeutumista ajattelin, joten sen laitoin. - Joo minut saat ottaa siitä pois, mä en todellakaan haluu siihen runoon, että mun kakkaaminen laitetaan johonkin palstalle. - Ok, kirjoitan selitteeseen sitten että sä et halua tähän, niin lukijat saa mielessään jättää sut pois. - Lopeta jo tuo lässyttäminen. - Lopeta itse, sanon. Ja L sanoo: - Lopeta sä ensin.
Tapahtuu 9:47 - 9:56:
Runo tapahtui paperille noin 8:15 - 8:35, sitten paperilta sivustolle 9:20 - 9:32; runossa kuvatut tapahtumat tapahtuivat noin 8:05 - 8:38 (ryhdyin pukeutumaan noin 8:38, sitä ennen laitoin hiukset poninhännälle). Runon rivitystä sekä muutamaa sanamuotoa muokkasin siirtovaiheessa 9:20 - 32 sekä vielä 9:40 - 46.
Tapahtuu 9:57 - 9:59, täsmennyksenä edelliseen:
Saavuimme eläinlääkäriin 9:05, ja pääsimme heti sisään. Koiran tassu tarkistettiin. Se on hyvin parantunut. L toi minut ja koiran himaan, lähti töihin; ryhdyin siirtämään runoa sivustolle.
Tapahtuu 10:08:
Selitettä hiottu 10:01 - 10:07.
Lisäys 10:17:
Selitettä vielä hiottu 10:13 - 10:14.
Lisäys 10:20:
Runon alkuosaa muokattu 10:18.
Lisäys 10:27:
Runon sanamuotoja ja rivitystä vielä muokattu 10:25 - 10:27.
Julkaistu 17 05 13 klo 11:11.
19.09.2025 riviltä "tämä on ala-arvoista, kaksimielistä huumoria" poistettu "tämä on" ja "paita ei ollut hyvä sittenkään, osallistuin / antamalla hyviä neuvoja, paidan päälle" rivitys muutettu "paita ei ollut hyvä sittenkään, osallistuin antamalla / hyviä neuvoja, paidan päälle". Riviltä "voisit vaistonvaraisesti havaita sen" poistettu "sen".
:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*nauraa* joo, ehkä en mäkään kauheesti ihastuisi, jos ihan joka jutun sais lukea jostain... jotain VOI jättää kirjoittamattakin ; ) Mutta ihan hyvä runo silti...herkkäkin tavallaan.
Onpa monikerroksellinen tämä mantelitumakkeinen.
Mahtavaa runojälkeä.
Olet erittäin tarkka ! : ))
Hieman proosallinen, mutta aitoudessan hyvä keväinen runo arjen rakkaudesta.
Olen sitä mieltä, ettei kaikkia kakka ja pissa juttuja tarvi kellon kanssa merkitä punakynällä tänne reunaehtoihin, se vie tunnelmaa lukijalta!
Tulee jotenkin liian perfektionistisen sairaalloinen vaikutelma, pedantti kyllä saa ja voi olla järjen rajoissa. Mielestäni runoihin ei tarvitse toistuvasti laittaa kellon aikoja sekunnin tarkkuudella; tämä on vain minun mielipiteeni, oma kokemukseni.
Onneksi koiran tassu on parantunut! Toivotan Virkeitä lenkkejä teille kesäisessä luonnossa!
Todella herkkä ja koskettava runo. Valtavan laajoja ulottuvuuksia.
OTSIKKO JO HOUKUTTELI LUKEMAAN
upea runoteos...