Kun ikävä maalaa piruja seinälle
toiset ottavat niitä kädestä.
Puhuvat itselleen pimeällä suulla:
Minulle ei mikään onnistu, ei koskaan!
Pidentävät puiden varjoja,
ikkunasta avautuvaa
tyhjää pihatietä.
Toiset rientävät television
tai tietokoneen
ääreen,
hymyilevät facebookissa
puhuvat tai juovat itsensä humalaan
etteivät kuulisi.
Minä otan ikävääni kädestä
katson pimeästä valoon.
Sanon sielulleni:
Tässä, tässä on hyvä.
Pelkojen voittamiseen tarvitaan pelottavia hetkiä,
itsensä kohtaamista pakenematta.
Selite:
20 07 13 saunassa syntynyt runo - ja mietelause jatkeeksi. Saunasta tultua kirjoitetut. Runoa viimeistelty 10 08 13, julkaistu. Alkuosaa muokattu 11 08 13. Rivitystä muokattu 14 07 18.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus ikävälle pitää antaa periksi, hetkeksi, ja antaa sen puhua...yleensä se sitten katoaakin, ainakin hetkeksi, kun on saanut sanansa sanottua... Hyvä runo, pidän
Niin,... Ikäväkin tekee joskus Hyvää.
Hyvä runo tämäkin.
Pitkästä aikaa täällä pikaisesti. Miten voikin kahdessa minuutissa päästä sellaisiin maisemiin, että maailman kellot pysähtyvät..!
Kiitos tästä - Tässä On Hyvä. :o)
Sivut