RUNON NIMI ON LECHAIM [elämälle]

Runoilija u roskala

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> u roskala kuva
mies
Julkaistu:
482
Liittynyt: 13.1.2008
Viimeksi paikalla: 11.4.2021 17:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:


Monien tuulten tuivertamana on oppinut, että jäinen korsi katkeaa painon alla, mutta rakkauden sulattama kestää raskaatkin taakat.

Jossain käytti nimimerkkiä uroskala, tänään u roskala.

Runoni saattavat kuvata rakkautta, joskus faktisesti omaelämäkerrallisista lähtökohdista, usein faktiona, koetun ja sepitteen yhdistelmänä, toisinaan täysin fiktiivisesti, mutta useimmiten, yhtä paljon tai enemmänkin, aihe ei ole rakkaus vaan rakkausrunous, sen tematiikka. Tarkastelen kuinka rakkaudesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se on kielen, puhumisen ja kuulemisen pohdintaa, usein lempeällä ironialla.

Joskus hymyillen, joskus itkienkin hän on pohtinut sanoja ja niiden synnyttämiä mielikuvia, asioiden assosioitumista, ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä erottaa todellisuudesta muodostamansa mielikuvat ja todellisuus:

Voimmeko ymmärtää ja jopa nähdä ja jos niin millä tavalla, että ihminen on aina jotakin enemmän kuin se miten ja millaiseksi hänet näemme.





ANTEEKSIANTAMUKSESSA

ihmisen ja hänen tekojensa hyväksyminen
ovat toistensa vastakohdat

(19.1.2012)

 

 
 



Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?


Kun kädet ojentuvat sanojen läpi,
sanoissa, kuuntelemme toinen toistamme,
tavoitamme hiljaisessa hymyssä
jotain siitä, sanattomasta, mistä sanat
liikkeelle lähtivät, yöpimeään vyöryivät
metalliset vaunut.


Sanojen tarkoitus ei ole niissä itsessään,
sovituissa merkityksissä, kieliopin säännöissä.
Ei edes asioissa, joita nyt yritämme
toisillemme kuvata ja selvittää.


Ajattelen, jos kirjoittaisin romaanin, päähenkilö
saksanjuutalainen filologi, työhuoneestaan repäistynä

karjavaunussa matkalla kohti tuhoamisleiriä.
Hän kirjoittaisi:
Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?


Ehkä puolitajuttomassa tilassa houraillen, sekapäisenä janosta.

Sanojen tarkoitus ei ole olla välineitä
asioiden ymmärtämiseksi.
Hän katselee ulos työhuoneen ikkunasta,
pieni poika pihassa keinuu.


Sanojen tarkoitus on saattaa kohdakkain kaksi puhuvaa.
Kaksi tuntevaa.
Kaksi toisiaan aistivaa.


Istumme penkillä Augsburgin vanhassa puistossa,
Silvia, ojennan sormuksen taskustani
avonaisella kämmenellä,
silmäsi tuikkivat kuin tähdet
päivänvalossa aurinkoa kirkkaammat,
pujottaessani sormuksen sormeesi, suutelemme hellästi.


Ja vuoden kuluttua vietimme häitä,
sen pienen vaaleanvihreän talomme takapihalla

lähellä synagoogaa, kilisteltiin
maljoja.


Aina muistan
kuinka munniharppua soittava veljesi
kiipesi katolle huutamaan:
L'chaim!


Se oli ihana päivä.
Elämälle...


Aamuyöllä nukahdit rintaani vasten.

Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla muureja
toistensa väliin.
Meidän poikamme, Silvia, pihassa keinuu.
Pieni mustatukkainen Moshe...


Silvia.
Huuleni halkeilevat,
toisiaan vasten pakkautuneiden ihmisten tungoksessa
haisee virtsa ja romahtaneiden unelmien
itseensä kiertyvä pöly.



Liian usein ihmiset rakentavat sanoilla
muureja toistensa väliin,
puhuvat
kohtaamisesta
ja kuinka rakkautta voidaan kuvata, mikä

on sen oikea määritelmä ja
kuinka sitä parhaiten toteutettaisiin.
Puhuvat, vain päästäkseen kohtaamasta, todella
toteuttamasta



Ja nyt sillä ei ole mitään merkitystä.


Sanat ovat olemattomia, tyhjiin rauenneita - miksi
edelleen puhun?
Suustani vuotaa mustaa tatinaa:
Kyynelilläni on nimi!
Kyynelteni nimi on kaipauksen nimi, nimi le-chaim.


Ehkä ensi vuonna Jerusalemissa.

Silvia ja Moshe.

Sanat ovat kuin vaunuja
sisällään loputtomasti merkityksiä.
Jokainen meistä tahtoisi rakastaa, eikö niin?


Silmieni pimentyessä
muistan nuoren sinisilmäisen upseerin.


Kuinka hän yritti kätkeä hämmennystään
potkaistuaan sinut
kotimme portaita, ja päästäsi valui
verta alakerran lattialle -


Et noussut ylös.

Ovi takanamme sulkeutui kun meidät talutettiin
vaaleanvihreän talon takapihalle.
En jaksa puhua enempää.


Linnut laulavat.

Takapihalla keinuu pieni poika
kiharat tuulessa hulmuten.


Moshen veltto ruumis sylissäni sanon vielä kerran
l e - c h a i m
karjavaunun virtsaan ja pölyyn.



Katselen papereita pöydälläni!
Huhtikuinen iltapäivä jossain Suomi-nimisessä valtiossa.
Satakunnassa, Porissa.
Tulipa taas yksi runo kyhättyä...


Sanat ovat liian köyhiä kuvaamaan mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?


Sormissani vaienneen pikkulinnun, kuusivuotiaan
mustat suortuvat,
voimattomien sormenpäideni alla
hänen pehmeä, hitaasti kylmenevä poskensa.
Karjavaunussa.


Jossain Berliinin ja Birkenaun välillä.
Runon nimi on Chaim.


 

Selite: 
13 04 07 kirjoitettu TARINOITA KAUKANA LÄHELLÄ 1-3 sarjan ensimmäinen runo. Rivitykseltään säädettynä versiona. Alkuperäisen kirjoittamisesta seitsemän vuotta, kylläpä aika vierähtää. Ja vieläkin runo sattuu.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea taideteos.
Majesteettista tekstiä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
u roskala Jos joskus kirjoittaisin runokokoelman 14.11.2019 6 Runo
u roskala Avautuvaa solmua 14.11.2019 2 Runo
u roskala KAIKKI IKKUNAT OVAT PUITTEISSAAN 13.11.2019 1 Runo
u roskala KAIKKI IKKUNAT OVAT PUITTEISSAAN (2) 13.11.2019 1 Runo
u roskala SINUN JOKESI ON HUIMAAVA SYVYYS 13.11.2019 2 Runo
u roskala Mitä tarkoitat puhuessasi runon todellisuudesta 13.11.2019 2 Runo
u roskala 12 11 19 13.11.2019 1 Runo
u roskala On aamuja jolloin 13.11.2019 2 Runo
u roskala Ei siihen paljon tarvita 12.11.2019 1 Runo
u roskala ROHKEUDESTA 3.11.2019 1 Runo
u roskala IKKUNASTA OVELLE 3.11.2019 2 Runo
u roskala bitch 4.5.2019 1 Runo
u roskala tämäkin voi olla tunne 4.5.2019 1 Runo
u roskala VALPURINPÄIVÄNÄ 1.5.2019 4 Tarina
u roskala KASVANEET ON PUUT 1.5.2019 1 Runo
u roskala LAPSUUDESTA 1.5.2019 2 Runo
u roskala mennyttä aikaa 1.5.2019 1 Runo
u roskala Kaksi tankaa 18. 4. 1.5.2019 1 Runo
u roskala Otsikkokenttä on pakollinen 1.5.2019 1 Runo
u roskala Miksi otsikkokenttä on pakollinen 1.5.2019 1 Runo
u roskala Sanotaan sitä vaikka elämäksi 30.4.2019 1 Runo
u roskala kun subjekti on itsensä objekti 30.4.2019 1 Runo
u roskala miten se päättyi 30.4.2019 1 Runo
u roskala KUUNTELE 25.4.2019 8 Runo
u roskala PESACH 19.4.2019 1 Runo
u roskala RAKKAUDEN KOHTEEKSI LUOTU 26.7.2018 0 Runo
u roskala VOIMAKAS VIRTA 25.7.2018 0 Runo
u roskala 19 07 18 19.7.2018 4 Runo
u roskala 18 07 18 19.7.2018 9 Runo
u roskala Käärmeen pesässä 19.7.2018 3 Runo
u roskala Satuttava suvaitsemattomuus. Pohdintaa 17 07 18 17.7.2018 10 Runo
u roskala Runo aamupäivällä heinäkuussa 2018 17.7.2018 9 Runo
u roskala kielellä on varjonsa 16.7.2018 2 Runo
u roskala Rehellisyydestä I 25.11.2016 3 Runo
u roskala Jatkoa edelliseen 11.7.2016 1 Runo
u roskala Taas pitkästä aikaa täällä 8.7.2016 1 Runo
u roskala jatkoa edelliseen 30.10.2015 3 Runo
u roskala runon ja kuvan yhteensovittamisesta 30.10.2015 6 Runo
u roskala Hetki 7.6.2015 5 Runo
u roskala Nimetön 26.5.2015 0 Runo
u roskala Syvemmälle 26.5.2015 1 Runo
u roskala Ja minä elän (Gal. 2:20) 26.5.2015 4 Runo
u roskala Nimetön 26.5.2015 0 Runo
u roskala Rivitystä muokattu 30. 10. 2015 26.5.2015 1 Runo
u roskala Asenne 26.5.2015 4 Runo
u roskala RAKENTEILLA 18.5.2015 4 Runo
u roskala Todellisuuteen sidottu II 18.5.2015 0 Runo
u roskala Todellisuuteen sidottu 18.5.2015 0 Runo
u roskala NO MORE CAMEL BOOTS 18.5.2015 0 Runo
u roskala Aamupäivätankaa 18 pvä toukokuuta 18.5.2015 2 Runo

Sivut