Ilman solmuja langat roikkuvat irrallaan -
tiedänhän minä sen.
Mutta eivät solmutkaan, rakkaani
eivät solmutkaan aina ole hyvä.
On asioita
jotka pitää purkaa,
sitoa uudelleen,
siirtää solmujen paikkaa.
Katsoa kuinka langat käyttäytyvät itsekseen
millaisia värejä
kyynelin pestyt hehkuvat
kun valo ja tuuli niitä kuivattaa.
Ja syksyisinä iltoina
kallion harmaata kylkeä vasten,
sydämellä kuunnella
mihin suuntaan ne liikkuvat silloin -
Rakkaani, herkällä sydämellä kuunnella silloin.
Selite:
10 08 13. Runon alkuosa (ensimmäinen säkeistö) yöllä unessa, runoon oli jatkoakin mutta oli herätessä unohtunut, joten loppuosa aamulla lisätty. Julkaistu 13:48. Rivitystä vähän muutettu 24 03 22.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Irrallaan vaan solmussa - siinä vasta kysymys.
Hienon Herkkä, Pohdiskeleva runo.
Totuuksia ja oikeita asioita kauniiden kirjoitusten takana.
Hellää rakkaansa ohjeistusta,
sillai poskea hipasten kevyesti.
Ihanaa luettavaa,
juuri sellainen runo, johon uppoaa täysin.
Tämä menee kyllä suosikkeihin niin voi toistekin kuunnella herkällä syämmellä.
Hyvvää alkavaa syksyä myös! :)
Näinhän se olisi joskus tehtävä. Toimiva teos.
Tähän jää kiinni.
On seitti virkattu.
Herkkä ja kaunis, elämää pelkäämätön, vuorovaikutusta kunniottava, ihana.
Herkkä, kaunis, hyvä runo
Kaunis on runosi.
Hienoa pohdinta lankojen kautta elämästä ja sen moninaisista muodoista.. en tiedä mistä alkaa se aamulla uneen lisättu osuus, mutta jotenkin miun silmis runon harmonia säröilee neljännestä säkeistöstä alkaen.. ei paljon, mutta kuitenkin.. Niin eikä se tee runoa huonoksi..
Sivut