Vapautettu sielu
Virren sointu visertää, kukkien alle hukkuu eloton kehoni
niin kalpea ja kylmä, näky hyvin synkkä
kyynelehtivät kirkossa kaikki muut
kun vartaloni lepää ja sieluni vapautuu
Olisivat onnellisia puolestani
olen vuosien ajan toivonut menehtyväni
kun aikani lopulta koittaa, minua se vähintään ilahduttaa
muistot minusta eloon jää, vaikka kukaan ei niitä pitäisi ylläkään
Rukoukseni kuulluksi koituivat
huomioon toiveeni he ottivat
nyt enkelin vierellä teitä tarkkailen
pilvipeitteen yltä ikävöiden
Haudalleni saa kynttilän sytyttää, vaniljan tuoksuisen mielellään
kukkia kiveni juurella arvostaisin, myös sanoja sekä huoliasi
kuuntelen vaikka minua ei näe päällä tämän maan
seuraasi silti niin tahtoisin, vaikka jo pois nukkunut olenkin
niin kalpea ja kylmä, näky hyvin synkkä
kyynelehtivät kirkossa kaikki muut
kun vartaloni lepää ja sieluni vapautuu
Olisivat onnellisia puolestani
olen vuosien ajan toivonut menehtyväni
kun aikani lopulta koittaa, minua se vähintään ilahduttaa
muistot minusta eloon jää, vaikka kukaan ei niitä pitäisi ylläkään
Rukoukseni kuulluksi koituivat
huomioon toiveeni he ottivat
nyt enkelin vierellä teitä tarkkailen
pilvipeitteen yltä ikävöiden
Haudalleni saa kynttilän sytyttää, vaniljan tuoksuisen mielellään
kukkia kiveni juurella arvostaisin, myös sanoja sekä huoliasi
kuuntelen vaikka minua ei näe päällä tämän maan
seuraasi silti niin tahtoisin, vaikka jo pois nukkunut olenkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
