kuinka sanasi raastoivat
herkkää ihoani
kaiversi rintaani haavan
syvän ja vuotavan
en koskaan sanoisi sitä
miten menetin itseni
miten teit minusta sairaan
en koskaan sanoisi sitä
kuinka suru valtasi mieleni
riisti viimeiset voimani
vuodatti kehoni kuivaksi
kehoni heikoksi
en koskaan sanoisi sitä
miten pilvet peittivät valoni
pimeys valtasi maailmani
en koskaan sanoisi sitä
kuinka kukoistan
aurinkoni jälleen paistaa
kirkkaampana kuin koskaan
maisemaani kaunistaa
en koskaan sanoisi sitä
mutta jos katsoisit
onneni huomaisit
en koskaan sanoisi sitä
herkkää ihoani
kaiversi rintaani haavan
syvän ja vuotavan
en koskaan sanoisi sitä
miten menetin itseni
miten teit minusta sairaan
en koskaan sanoisi sitä
kuinka suru valtasi mieleni
riisti viimeiset voimani
vuodatti kehoni kuivaksi
kehoni heikoksi
en koskaan sanoisi sitä
miten pilvet peittivät valoni
pimeys valtasi maailmani
en koskaan sanoisi sitä
kuinka kukoistan
aurinkoni jälleen paistaa
kirkkaampana kuin koskaan
maisemaani kaunistaa
en koskaan sanoisi sitä
mutta jos katsoisit
onneni huomaisit
en koskaan sanoisi sitä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit