Rakastaisitko
vaikeita hetkiä
haikeita hymyjä,
loputtomia virheitä?
Kauniita aikoja,
sateen jälkeen aurinkoa
niin kirkasta,
taivaalla valoa.
Aamuisia sumuja,
katujen valoja,
vesien kaloja,
kylien taloja.
Rakastaisitko
kirkasta pimeässä,
kyyneliä silmissä,
nauruja korvissa?
Alusta loppuun,
läpi vaikean,
kohti kaunista,
yhteistä ikuisuutta.
Lasten satuja,
kuvitettuja kirjoja,
taianomaisia taruja,
tavattuja sanoja.
Olipa kerran,
taivaan verran,
rakkautta vaan
sinulle jaan.
vaikeita hetkiä
haikeita hymyjä,
loputtomia virheitä?
Kauniita aikoja,
sateen jälkeen aurinkoa
niin kirkasta,
taivaalla valoa.
Aamuisia sumuja,
katujen valoja,
vesien kaloja,
kylien taloja.
Rakastaisitko
kirkasta pimeässä,
kyyneliä silmissä,
nauruja korvissa?
Alusta loppuun,
läpi vaikean,
kohti kaunista,
yhteistä ikuisuutta.
Lasten satuja,
kuvitettuja kirjoja,
taianomaisia taruja,
tavattuja sanoja.
Olipa kerran,
taivaan verran,
rakkautta vaan
sinulle jaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
soljuvan tasapainoinen kauneudessaan
postikortin kukkanen
lempeää kuin lasten satua