ikuisesti rakastaisin
tummia silmiäsi,
loputtomasti ihailisin
kaarta huultesi.
poskiani tahraa
huultesi muodossa,
sävyltään purppuraa,
sievää huulipunaa.
kautta kirveiden,
poikki peltojen,
halki haudan,
läpi luiden.
kannan kuvaasi
sydämeni syvyyksissä
turvassa tuulilta,
varjoissa valolta.
anna armaani,
silmiisi syljen,
lämmöllä levitän
tunteiden tulvan.
ikuisesti inttäisin
kahta kovemmin;
rakastan roihuten,
sinua suuremmin.
vaikka vieläkin
vapisten vastaan,
vannon vartovain,
vierelläsi vaikeroin.
rakkaus rikkoo,
silti sinua
kotona kaipaan
lähekkäin lepäämään.
minä vannon
kautta kiven
ja kannon;
sinua vain
rakastan ikuisesti.
tummia silmiäsi,
loputtomasti ihailisin
kaarta huultesi.
poskiani tahraa
huultesi muodossa,
sävyltään purppuraa,
sievää huulipunaa.
kautta kirveiden,
poikki peltojen,
halki haudan,
läpi luiden.
kannan kuvaasi
sydämeni syvyyksissä
turvassa tuulilta,
varjoissa valolta.
anna armaani,
silmiisi syljen,
lämmöllä levitän
tunteiden tulvan.
ikuisesti inttäisin
kahta kovemmin;
rakastan roihuten,
sinua suuremmin.
vaikka vieläkin
vapisten vastaan,
vannon vartovain,
vierelläsi vaikeroin.
rakkaus rikkoo,
silti sinua
kotona kaipaan
lähekkäin lepäämään.
minä vannon
kautta kiven
ja kannon;
sinua vain
rakastan ikuisesti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit