Talven tyttö

Runoilija lumoavaleppäkerttu

Talven tyttö, vaaleat hiukset latvoistaan jäätä
iho vaalein lumen valossa hohtaa
lumi hänen kauneuttaan korostaa
tyttö talven, vaikka hiiren hiljainen

Taakka kertyy, tyttö pakenee ja piiloutuu lumipinon taa
joukkoon hän sulautuu, kermanvaalea naamansa erottamaton
taakka helpottaa, piilossa yksin hän olla taas saa
kukaan ei löydä tai nimeänsä edes taida

Liikkeensä kevyttä kuin tanssiaskeleet
tanssahtelee hän itsekseen keskellä hellän lumisateen
seuraa hän ei kaipaa, itse itsensä yllä kantaa
kunnes tyttö syksyn hänet viimein kiinni saa

Marraskuun valssi, kun syksy ja talvi tapaavat
tytöt ottavat toisistaan kiinni, kytkökseen ei tarvita sanaakaan
silmät vaaleimmat syksyn tummuuden kohtaavat
hymy tarttuu tytöltä toiselle, eivätkä he lopeta

Hymy talven tytön koskettaa kuin suudelma
hänen korvansa kuuntelevat vain sulavaa ääntä syksyn tytön
toisiaan he täydentävät, tummat silmät sekä hiukset vaaleita
kuuntelija puhujaa, syksy talvea

Tyttö talven, vaikka hiiren hiljainen
hän havahtuu, hymynsä kukoistaa
tyttö talven, hän rakastuu
loppua ei näy ja valssi ikuistuu
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Aivan ihanaa luettavaa! Säkeistöt soljuvat kuin hienon runosi tanssi
Myös talvessa on oma loistokkuutensa, se pitää vain nähdä.
Miten kaunista kuvastoa tässä onkaan. Talvisessa ilmapiirissä hämmästyttävän paljon lämpöä ja toivoa!
 

Käyttäjän kaikki runot