Mutta ensin on sopeutuminen,
hämärähetki.
Paeta ei saa.
Paeta ei voi.
Sateen hiljainen ropina
lakkaa.
Timotein korressa valuva pisara
syleilee vartta ja antaa rakkauslupauksen.
Sekin kuiskaus on kuultavissa.
Ukkonen etääntyy,
ja taas lämpöä tulvii koivun latvusoksiston läpi.
Männyn pihkan ja ahomansikoitten
tuoksu on kuin valon ja varjon tanssia.
Jokin lintu kuulostaa kirkkaalta.
Pahin on voitettu
Haapa kahisee.
Siinä äänessä on värejä päällekkäin
paksu kerros.
Sokea istuu puun alla,
kaikki valo ja värit
ääninä ja tuoksuina ympärillä.
Minä myös näen sen kaiken.
Selite:
Tämän runon tahdon omistaa Ainolle, nyt minun ainoalle lapsenlapselleni. Hän elää nyt viimeisiä hetkiään. Odotan päivittäin, milloin tulee ilmoitus, että Aino on lähtenyt. Hän sairastaa harvinaista JNCL-tautia, ja nyt vain lievittään kipuja vahvoilla kipulääkkeillä. Hän on ollut pitkään liikuntakyvytön, täysin sokea ja puhekyvytön. Tautiin liittyy parkissonin taudin oireita, epilepsia-kohtauksia ja vapinaa. Aino täyttäisi 4.kesäkuuta 25-vuotta. Hän ei saata ehkä elää enää syntymäpäiväänsa saakka. Menetän myös nyt toisen lapsenlapseni. Korjaus tähän selitteeseen: Aino kuoli 3.6. kuusi tuntia ennen kun olisi täyttänyt 25v
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
siten voi tuntea, kuulla ja "nähdäkin" kirkkaammin kuin voisi ymmärtää.
Näihin aatoksiin vahvasta runostasi.