VALON EPISTOLA
Äänet näkymättömissä.
Laine loiskahti hiljaisuutta vasten,
koski kohisi,
lakkaamatta se kohisi,
ja saapui tuulenpuuska
huokaisi syvä metsä.
Taivas pysyi vain vaiti.
Pimeydessä
oli aina edessä ryteikkö,
jonka läpi hän tahtoi tunkeutua
ulos yön saarroksesta tähän päivään.
Joku luki Raamattua ääneen,
hennolla nuoren tytön äänellä,
herkin sormenpäin, kirjain kirjaimelta,
lause lauseelta,
koko pitkän luvun.
Silloin lausutut sokean sanat, tänään
aivan uudessa järjestyksessä,
uudella poljennolla
pelkojen keskellä,
valon epistolaa
pimeyden seurakunnalle,
kirkon raunioissa.
Hän näkee nyt
koko äänien valaiseman
maailman,
sen jokaisen pienen yksityiskohdan,
yhden kuivan havunneulasen
neulasmatolla.
Sillä on merkitys.
Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.
Se kuuluu siihen.
Laine loiskahti hiljaisuutta vasten,
koski kohisi,
lakkaamatta se kohisi,
ja saapui tuulenpuuska
huokaisi syvä metsä.
Taivas pysyi vain vaiti.
Pimeydessä
oli aina edessä ryteikkö,
jonka läpi hän tahtoi tunkeutua
ulos yön saarroksesta tähän päivään.
Joku luki Raamattua ääneen,
hennolla nuoren tytön äänellä,
herkin sormenpäin, kirjain kirjaimelta,
lause lauseelta,
koko pitkän luvun.
Silloin lausutut sokean sanat, tänään
aivan uudessa järjestyksessä,
uudella poljennolla
pelkojen keskellä,
valon epistolaa
pimeyden seurakunnalle,
kirkon raunioissa.
Hän näkee nyt
koko äänien valaiseman
maailman,
sen jokaisen pienen yksityiskohdan,
yhden kuivan havunneulasen
neulasmatolla.
Sillä on merkitys.
Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.
Se kuuluu siihen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
