Avasin silmäni,
löin otsaani,
voi miten olin unohtanut
lumen alle kivet, ruohon ja pensaat.
Jossain vähittäin
palautuvassa muistissa
on alkanut sulaa,
pälviä poistuvissa jalanjäljissä;
ne laajenevat,
laajenevat
kiertävät takaisin
vuodenaikojen teitä
ne tulevat taas vastaan.
löin otsaani,
voi miten olin unohtanut
lumen alle kivet, ruohon ja pensaat.
Jossain vähittäin
palautuvassa muistissa
on alkanut sulaa,
pälviä poistuvissa jalanjäljissä;
ne laajenevat,
laajenevat
kiertävät takaisin
vuodenaikojen teitä
ne tulevat taas vastaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielessä ja sen ulkopuolella.
("pälvi" sanana kuulostaa hyvin alkuperäiseltä suomalaiselta, onkohan?)