Vapun jälkeen luonto riehaantuu.
Lumikellot ja keltavuokot kilpaileva tilasta
viinimarjapensaan juurella.
Siellä alkaa jo olla tungosta.
Tyhjä roseeviini-pullo on kumollaan
olohuoneen lattialta.
Ei pisaraakaan enää viiniä pullossa.
“Huonon äidin” miniloma on ohi.
Nostan sen ylös ja pysähdyn ikkunan ääreen.
Sadepisarat valuvat lasia alas.
Pitkän kuivan kauden jälkeen
vihdoinkin sataa.
Katson kalenteria.
Kuinka monta päivää
on vielä kesään?
Miten sen voi siitä nähdä?
Maailma on myllerryksessä.
Luonnolla on oma aikataulunsa.
Ei se kalenteria katso.
Se elää
ilmasta, maasta ja vedestä.
Se elää vain omana itsenään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mutta onkohan siellä koskaan krapulaa?
Ehkä me ihmisetkin voisimme unohtaa kalenterit, säätiedotukset, kellot ja älylaitteet.
Heittäytyä luonnon arvaamattomien voimien vietäväksi?
Täyttää se kaatunut pullo vaikkapa koivun mahlalla?