Kesästä kesään
sinä elit.
Olit kesän lapsi.
Silloin kirkkaimmin
linnut lauloivat kun synnyit,
sinä, niin toivottu ja odotettu
nouseva päivä,
aamuauringon lämmössä
tuoksuva kukkaketto.
Muuttolinnut, elämän linnut,
jotka lauluistaan pesänsä rakensisivat,
lensivät tänne sinun kanssasi.
Joka kesä sinä synnyit
kuin linnun poikanen
kesäkuun hentoon vihreyteen.
Kesästä kesään
sinä elit.
Tuli sinun viimeinen kesäsi.
Se kesti vain hetken.
Aurinko peittyi pilveen
ja linnut vaikenivat.
Elämä kysyi sinulta,
oletko eroomme valmis?
Nythän on kesä, laulavat linnut
ja puhkeavat puihin kukat.
Oletko valmis?
Mutta sinä olit silloin
jo matka-asuun pukeutunut,
valmis muuttamaan pois,
pois kaukaiseen maahan,
jota me emme tunne,
vaikka sinne viitoitettu
on selkeä, mutta mutkikas polku.
Olit valmis lähtöön.
Äänettömästi hyvästelit ja lähdit.
Mukaan matkaan tahdoit vain
kauneimmat sävelet,
ne joita keväiset linnut lauloivat.
Kaikki niiden riemukkaat laulut,
sinun sydämeesi tallennetut.
Niitä lauluja kuuntelet ja hymyilet
matkallasi vieraalle seudulle,
ikuisuuden kukkameren keskelle,
jossa kipuja et tunne,
jossa viimein levon saat.
Selite:
Muistoruno, jonka kirjoitin rakkaalle lapsenlapselleni Ainolle. Luin sen Ainon muistotilaisuudessa 4.7.2026.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistotilaisuudessa itsesi lukemana se oli hyvin kaunis ja tunnevoimainen.