Aika ajoittain tekee mieli pakata laukku
ja lähteä maailmaa katsomaan.
Marraskuun metsä,
puut, kukin niistä vain omissa mietteissään.
Sateesta märät kuusenoksat
roikkuvat maata kohti.
Alkaa tuulla.
Vesisade muuttuu rännäksi.
Pysähdyn ja terästän kuuloani:
- heikko tuulen suhina kuusikossa.
Juuri ja juuri kuulen sen.
Variksen rääkäisyn kuulen selvemmin.
Maailma.
Se on tässä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
kaverukset?
Tässäkö runoilijan matkakohde, ja onko mitään sen ulkopuolella vai onko ulkopuolta olenkaan?
Vain syksy ja kaikki siinä?
Sivut