Kun kiidän ohitse

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
203
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 2.1.2026 22:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@Runojalaitumelta

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Palsamoin rakkauden kahdella sanalla:
oletko mauseloumini, arkunkantaja vai vieressä hymisevä? Oho - varomatta kiehin käärinliinoja kolme.

Tiesitkö, että nyt on miltei täysikuu ja tähdet vähäpätöisimmillään?

Ohi kiitäneet lepakoiden hetket vuosivat
orapihlajien kosteaa hymyä.

Olitko se sinä, aidan takana, mutta et koskaan uskaltanut?

Nurmi on raikas, keskellä sorattu, opastettu
ruutukaava muistoihin, montako kertaa ajattelit palata katseeseeni?

Tuhkattu minä, ripoteltuna hiuksiisi kuin 
klasikkoroomanien surusaatossa, vähän jälljellä, vain kaipaushiukkasia, mutta kevyempänä kuin milloinkaan.

Osaatko koskea nyt?

Tuuli on vapaa, päästä irti rakas, muistan kaiken.

Tomua, tomua, tomua - elän hiljaisuudessa, jonka sinä vain kuulet.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut