Kun huomaat seisovasi korkealla
ja katsot allasi aukeavaa maailmaa,
joskus silloin on vaikeaa olla hämmästymättä.
Ylhäältä katsoen kaikki näyttää niin pieneltä.
Valtavimmatkin maamerkit hukkuvat kukkuloiden
ja laaksojen aaltoihin.
Sieltä korkealta kaikki on niin pientä.
Me monesti unohdamme,
ettei se mitä näemme
ole kuin osa totuutta.
Alhaalta katsoen vuori on mahtava näky.
Se seisoo majesteettisena ja voimme vain kuvitella
mitä suurta se kätkee huippuunsa.
Vuoren juuri on aina suurempi kuin sen kärki.
Tämänkin totuuden unohdamme usein,
riippumatta katsommeko tilannetta
alhaalta vai ylhäältä.
Mitä korkeammalle pääsemme
sitä kauempana olemme kaikesta muusta.
Huippu erottaa meidät vihreistä laaksoista ja kukkuloista,
joita vielä hetki sitten pidimme niin pieninä ja mitättöminä.
Ilman juurta ei ole huippua
ja juuri pärjää ilman huippuaankin.
Mistä me siis katsomme?
Tarkkailemmeko maailmaa ylhäältä ja eristyksestä
vai alhaalta, tuskin pinnan tasolta?
Vai onko vielä jotain muuta?
Se mihin itsemme juurrutamme
se maa mihin istutamme aarteemme,
siitä mullasta nousee vuoremme
ja siitä maasta kohoaa huippumme.
Vapaus juurtua,
vastuu kasvaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
" Vapaus juurtua,
vastuu kasvaa. "
Vau. Yleensä en ryhdy edes lukemaan näin pitkiä runoja, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen, ja onneksi teinkin. Alusta alkaen, minulle tuli jotenkin rauhallinen olo tätä lukiessani, vaikka runo itsessään on kovinkin vahva. Pääni surisee tällä hetkellä täynnä erilaisia ajatuksia, mutten ainakaan vielä saa niitä järkevästi aseteltuna ulos. Tämä on teos, joka pitää lukea uudestaan ja uudestaan, sillä siitä aukeaa joka kerta jotakin uutta. Moniulotteinen ja mielestäni toimiva kokonaisuus. Kauniita sanoja ja niistä rakennettuja mietteitä. Pidän tästä, paljonkin.
" Vapaus juurtua,
vastuu kasvaa. "
Vau. Yleensä en ryhdy edes lukemaan näin pitkiä runoja, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen, ja onneksi teinkin. Alusta alkaen, minulle tuli jotenkin rauhallinen olo tätä lukiessani, vaikka runo itsessään on kovinkin vahva. Pääni surisee tällä hetkellä täynnä erilaisia ajatuksia, mutten ainakaan vielä saa niitä järkevästi aseteltuna ulos. Tämä on teos, joka pitää lukea uudestaan ja uudestaan, sillä siitä aukeaa joka kerta jotakin uutta. Moniulotteinen ja mielestäni toimiva kokonaisuus. Kauniita sanoja ja niistä rakennettuja mietteitä. Pidän tästä, paljonkin.
Sivut