Ihoni on kylmä ja kostea,
kun tulen sisään sateesta.
Vaatteeni ovat läpimärät.
En tiedä onko se taivaan,
vai perspiraation vika.
Pientä autuutta,
kun saa lämmitellä suihkussa,
juoda vähän kahvia
ja kuunnella jotakin kaunista stereoista.
Hiljaa lätäköistä tulee lammikoita.
Poikasena teimme kaarnaveneitä,
laitoimme ne virtaavien purojen vietäviksi.
Juoksimme perässä
ja huusimme ilosta
siten, miten vain pikkupojat voivat.
En edes muista
milloin olisin viimeksi tehnyt kaarnaveneen.
Tuhannen sateen läpi olen kulkenut.
Aina ne ovat yhtä märkiä.
Vain minä olen muuttunut.
Selite:
Tajunnanvirtaa sateessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todellista elämää pohdiskeltuna, pidän.
Mukavaa proosaa näin aamunakerreltavaksi.
Tässä on oivallusta, vaikkakin aika kliseinen (?).. Tai aiheesta lapsuuden kaarnaveneet on kirjoitettu hyvin samalla tavalla ennenkin. Pidin kuitenkin, jollain tasolla samaistuin
Tässä on oivallusta, vaikkakin aika kliseinen (?).. Tai aiheesta lapsuuden kaarnaveneet on kirjoitettu hyvin samalla tavalla ennenkin. Pidin kuitenkin, jollain tasolla samaistuin
Sivut