Peilikuva

Peilikuvaani katselen
Kulmakarvoja väännellen
Parantunut mun kuuluisi olla
Silti viillot tunnen iholla
 
Toivoisi en tätä kenellekään
Syömään en aina pysty vieläkään
Sairas olin kaksi vuotta sitten
Yhä minä katsoen peiliin itken
 
Normaalia se on, tiedän minä sen
Rakkaani katsoo minua ihaillen
Miksi en itse pystyisi samaan?
Ehkä äiti minua on johtanut harhaan
 
Laihduttaen äiti sanoo
”Oot sopusuhtainen”
Ja hän itse lahoo
 
Äiti, sanasi sun eivät mua auta
Kun et ymmärrä kehonrauhaa
Itse minulle sairauden taustana olit
Sillä omalla toiminnalla mut harhaan johdit
 
Luulin et laihin mun pitäis olla
Kun itse annat mulle sellaisen kuvan
Rajoitat itseäsi koko ajan
Tein saman, jotta saisin nätin kropan