![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> lumoavaleppäkerttu kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-28386-1759488401.png?itok=S_kbcG0n "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> lumoavaleppäkerttu kuva")
TUTTAVUUS
Yläasteella kiusattu,
siirryn uuteen kouluun,
astelen yksin luokkaan
täysin tuntemattomaan.
Opettajat uudet,
äänekkäästi pohtivat
mielenkiintoista nimeäni.
Kaikki katseet
kohdistuvat kasvoihini.
Pelottavaa,
entä jos minua vihataan?
Kaulassain Prometheus -koru,
kaltaiseni sen huomaavat.
En ole enää kummajainen,
joka ei käynyt rippileiriä,
minulla on sittenkin ihan oikea ystävä!
Ystäväni jää sairaslomalle,
olen jälleen yksin.
Onneksi en sittenkään,
kaksi minut toverikseen päästää.
Ystäväni palaa kouluun,
muodostamme täyden nelikon.
Keskenämme jakamien
kuvien määrä loputon.
Kevään aikana
aloitan työnteon,
onnekseni vuorojeni määrä;
varsin onneton.
Lukuvuoden loppujuhlassa
uusien ystävieni kanssa,
nautimme oloistamme
ennen pitkää kesälomaa.
TAJUTTOMUUS
Toisena lukion vuonna
voin huonosti
ja syömishäiriölle
menetän itseni.
Peittelen sairastumista,
ystävyyttä ei voi murtaa.
Kärsin varjossa,
poissa toisten katseista.
Pitkiä aikoja kotona
makaan flunssassa,
vastustuskykyni murskana,
pirstaleina.
Edes vaatekerrokset
eivät enää lämmitä minua
en kaipaa apua, vaikka
olen kriittisessä tilassa.
Syksy tuntuu loputtomalta,
kun ystäväpiirimmekin kasvaa.
Käyn keskeyttämätöntä sisäistä kilpailua
toisen anoreksiaa sairastavan kanssa.
Kotona kinataan,
kun äidin kanssa väännän rautalankaa.
Asun siskollani vuoroviikoin,
päästäkseni karkuun riitelyä jatkuvaa.
Syksy päättyy ikävästi,
joulunvietto on laimeinta ikinä.
Isäni makaa sängyssä itsekseen,
hän on miesflunssainen, kipeä.
Loman jälkeen palaan
koulun penkeille,
aina kahdeksasta neljään.
Huoh, minua väsyttää.
Viimein koittaa vanhojentanssit!
Ylläni roosan sävyinen mekko
pukee minua kuin prinsessaa.
Läheisimmän ystäväni kanssa
tanssiminenkin on hurmaavaa.
Täysi katsomo, mutta
ensimmäistä kertaa
suunnaton pelko
ei minua valtaa.
Keväällä
aion parantua
aivan yksin,
ilman apua.
Retkahdan,
aloitan kaiken alusta
yksi laastari
ei tyrehdytä avohaavaa.
Ehkä kalpea hymyni
jonain kauniina päivänä
kirkkaammin kukoistaa,
häikäisten loistaa.
TOIVO
Ensimmäiset kirjoitukset koittavat
mutta maantiede
ei enää kiinnosta
se johtuu opettajasta.
Miten ihanaa!
Syksyn mittaa
ystävä uusi
hymyn suulleni saa.
Tammikuussa talviset
taianomaiset säät
koulu jo loppuu
ja aikakin rientää.
Ruusukonvan sievä punainen mekko
pukee kehoani kuin vampyyrin.
Vaalea ihoni korostaa tummaa kangasta,
joka ylläni lepää, näytän niin kauniilta.
Penkkaripäivänä
pukeudun oudoksi
pitkäaikaiseksi esikuvakseni
Luna Lovekivaksi.
Rekasta vilkutan vanhemmilleni,
siskolleni ja veljelleni huudan
onnenkyyneleet silmissä,
he tulivat katsomaan!
Kevään mittaa
ihastun,
hetken jälkeen
olen rakkauden viemää.
Ennen kesän alkua,
saan ensimmäisen
todellisen rakkauden
suudelman.
Kaikki kukoistaa
tyttöystäväni on ihana.
Selvisin myös kirjoituksista,
ja kouluun vielä syksyllä palaan.
Kesällä työskentelen
enemmän kuin kukaan,
aamuvuorot kaikilta muilta
minä pois rajaan.
Ensimmäistä kertaa
jo mökille pääsen,
olen nyt aito suomalainen,
kun näen oikean saaren.
TULEVAISUUS
Neljäs vuoteni
alkaa saa
kevään kirjoitustuloksia
ryhdyn korottamaan.
Stressi minut valtaa
niin kiven kovaa
etteivät painajaiseni suo
mielelleni rauhaa.
Nöyränä toisen vuosikurssin tunneille
oman tahdon seurana.
Ainoa tekosyy valinnalle;
tahdon jatkaa vielä koulua.
Syyslomalla
vanhuus iskee,
yhdeksäntoista,
leikit sikseen!
Koulun päätyttyä
tyhjä on oloni,
palaan koululle
vasta omaan juhlaani.
Sairastan influenssaa
vain päiviä ennen
kun lakin päähän saan,
se hieman pelottaa.
Ehkä niin voisi käydä
kelle tahansa.
Vihertävä mekko,
selkääni vasten vaaleat kiharat,
jalkojani koristaa korot
eriskummallisimmat.
Näytän niin nätiltä
onni kehossani kiehuu
katselen, miten sinivalkoinen lippu
lavan reunalla liehuu.
Lukion ja itseni kanssa taistelleena
hymyni ylpeänä loistaa
saan viimein lakin
päähäni asettaa.
Koko koulua kiitän ja kumarran,
hymy suulla;
Olen ylioppilas,
ja helvetin kirkas stara!
Yläasteella kiusattu,
siirryn uuteen kouluun,
astelen yksin luokkaan
täysin tuntemattomaan.
Opettajat uudet,
äänekkäästi pohtivat
mielenkiintoista nimeäni.
Kaikki katseet
kohdistuvat kasvoihini.
Pelottavaa,
entä jos minua vihataan?
Kaulassain Prometheus -koru,
kaltaiseni sen huomaavat.
En ole enää kummajainen,
joka ei käynyt rippileiriä,
minulla on sittenkin ihan oikea ystävä!
Ystäväni jää sairaslomalle,
olen jälleen yksin.
Onneksi en sittenkään,
kaksi minut toverikseen päästää.
Ystäväni palaa kouluun,
muodostamme täyden nelikon.
Keskenämme jakamien
kuvien määrä loputon.
Kevään aikana
aloitan työnteon,
onnekseni vuorojeni määrä;
varsin onneton.
Lukuvuoden loppujuhlassa
uusien ystävieni kanssa,
nautimme oloistamme
ennen pitkää kesälomaa.
TAJUTTOMUUS
Toisena lukion vuonna
voin huonosti
ja syömishäiriölle
menetän itseni.
Peittelen sairastumista,
ystävyyttä ei voi murtaa.
Kärsin varjossa,
poissa toisten katseista.
Pitkiä aikoja kotona
makaan flunssassa,
vastustuskykyni murskana,
pirstaleina.
Edes vaatekerrokset
eivät enää lämmitä minua
en kaipaa apua, vaikka
olen kriittisessä tilassa.
Syksy tuntuu loputtomalta,
kun ystäväpiirimmekin kasvaa.
Käyn keskeyttämätöntä sisäistä kilpailua
toisen anoreksiaa sairastavan kanssa.
Kotona kinataan,
kun äidin kanssa väännän rautalankaa.
Asun siskollani vuoroviikoin,
päästäkseni karkuun riitelyä jatkuvaa.
Syksy päättyy ikävästi,
joulunvietto on laimeinta ikinä.
Isäni makaa sängyssä itsekseen,
hän on miesflunssainen, kipeä.
Loman jälkeen palaan
koulun penkeille,
aina kahdeksasta neljään.
Huoh, minua väsyttää.
Viimein koittaa vanhojentanssit!
Ylläni roosan sävyinen mekko
pukee minua kuin prinsessaa.
Läheisimmän ystäväni kanssa
tanssiminenkin on hurmaavaa.
Täysi katsomo, mutta
ensimmäistä kertaa
suunnaton pelko
ei minua valtaa.
Keväällä
aion parantua
aivan yksin,
ilman apua.
Retkahdan,
aloitan kaiken alusta
yksi laastari
ei tyrehdytä avohaavaa.
Ehkä kalpea hymyni
jonain kauniina päivänä
kirkkaammin kukoistaa,
häikäisten loistaa.
TOIVO
Ensimmäiset kirjoitukset koittavat
mutta maantiede
ei enää kiinnosta
se johtuu opettajasta.
Miten ihanaa!
Syksyn mittaa
ystävä uusi
hymyn suulleni saa.
Tammikuussa talviset
taianomaiset säät
koulu jo loppuu
ja aikakin rientää.
Ruusukonvan sievä punainen mekko
pukee kehoani kuin vampyyrin.
Vaalea ihoni korostaa tummaa kangasta,
joka ylläni lepää, näytän niin kauniilta.
Penkkaripäivänä
pukeudun oudoksi
pitkäaikaiseksi esikuvakseni
Luna Lovekivaksi.
Rekasta vilkutan vanhemmilleni,
siskolleni ja veljelleni huudan
onnenkyyneleet silmissä,
he tulivat katsomaan!
Kevään mittaa
ihastun,
hetken jälkeen
olen rakkauden viemää.
Ennen kesän alkua,
saan ensimmäisen
todellisen rakkauden
suudelman.
Kaikki kukoistaa
tyttöystäväni on ihana.
Selvisin myös kirjoituksista,
ja kouluun vielä syksyllä palaan.
Kesällä työskentelen
enemmän kuin kukaan,
aamuvuorot kaikilta muilta
minä pois rajaan.
Ensimmäistä kertaa
jo mökille pääsen,
olen nyt aito suomalainen,
kun näen oikean saaren.
TULEVAISUUS
Neljäs vuoteni
alkaa saa
kevään kirjoitustuloksia
ryhdyn korottamaan.
Stressi minut valtaa
niin kiven kovaa
etteivät painajaiseni suo
mielelleni rauhaa.
Nöyränä toisen vuosikurssin tunneille
oman tahdon seurana.
Ainoa tekosyy valinnalle;
tahdon jatkaa vielä koulua.
Syyslomalla
vanhuus iskee,
yhdeksäntoista,
leikit sikseen!
Koulun päätyttyä
tyhjä on oloni,
palaan koululle
vasta omaan juhlaani.
Sairastan influenssaa
vain päiviä ennen
kun lakin päähän saan,
se hieman pelottaa.
Ehkä niin voisi käydä
kelle tahansa.
Vihertävä mekko,
selkääni vasten vaaleat kiharat,
jalkojani koristaa korot
eriskummallisimmat.
Näytän niin nätiltä
onni kehossani kiehuu
katselen, miten sinivalkoinen lippu
lavan reunalla liehuu.
Lukion ja itseni kanssa taistelleena
hymyni ylpeänä loistaa
saan viimein lakin
päähäni asettaa.
Koko koulua kiitän ja kumarran,
hymy suulla;
Olen ylioppilas,
ja helvetin kirkas stara!
Selite:
Kirjoitin tämän runon, sillä tahdoin kerrata kaiken mistä olen lukiovuosieni aikana selvinnyt. Olen ällistynyt ja hurjan ylpeä, kun tänään - 5. joulukuuta - saan painaa oman lakkini päähän ja sanoa olevani ylioppilas. Edes kaksi vuotta sitten en olisi uskonut ikinä valmistuvani, kun kaikki tuntui niin epäonniselta. Olen silti jaksanut jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta - ja nyt olen tässä, valkolakki päässä. En olisi selvinnyt yksin, ja täten kiitän ystäviäni läsnäolostaan. Ennen kaikkea on silti kiitettävä itseäni, joten kiitos minä, kiitos kaikki, kiitos kiitos kiitos.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit