Kostajapupu

Runoilija Kostajapupu

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 5.9.2020
Viimeksi paikalla: 8.5.2021 13:29

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
19.5.1977

 

Vanhoja runoja

 


Kaadan vihalla lastatun veneeni ja
vedän itseni väkisin

surulla kyllästetyn pohjan päälle

se kannattelee paremmin

*

selästäsi kasvaa pronssinen kaari
huokaan syvään tämän alttarin edessä

hartaana kuin hurskain pappi
minä tähän ikoniin takerrun

*

untako kaikki tyhjyys
ja murtunut rakkaus unen synty

naisen valta antaa ja ottaa
on hullun hevosen kylkeen poltettu

haavettako tämä sydän, joka sykähtää kerran
ja naisen sanat haaveen synty

karannut palaa surullisin silmin
vanhempana ja vuosien mukana

mutta lauluani hän kuuntelee
kääntelee korviaan

*

ankkuroituuko rakkaus aina
samaan karikkoiseen satamaan

*

Kuka tanssiin lähtee
tanssiin hukkukoon
suudelmaan hukkukoon
hukkukoon ihon ulapalle
alkavaan yöhön hukkukoon
hukkukoon tähtiin tai punaiseen kvasaariin

sieltä hän herää
vaatteensa kerää

ja tanssikoon

*

To Mazel

I hope
you are flying too high
or too close to the ground

to hear the beat of my soul
it is evil and foul

*

nuorena rakkaus oli vuorovettä

vanhempana sydämeni palaessa
laivani uppoaa mukana

haaksirikkoutuneena ajelehdin
tuntemattomille rannoille

*

shooting stars
we are wanderers

some of us have a destiny to meet
some have a blank canvas
and a pocket full of crayons

we are here now
unarmed by the milky way

*

voi minä sokea poika

laulan kuin laulaisin sinulle
kutsun talooni kuihtuvan joutsenen

voi minä sokea poika

rintojesi kivikko sydämeeni viiltää
kaislojen aalto hukuttaa

huulesi tatuoivat nuoruuteni
siipesi haaveeni tuhkaksi lyövät

voi minä sokea poika


*

Your black dreams
were painted with familiar hands
fists like bricks

howling wolves sang to you
that's how flowers are born
broken

to blossom in pain

*

olisitpa sinä se nainen

jonka kylkiluista saisimme kaaripuut

kun minun musta mereni
minun musteeni ja vereni
huokaavat yksinäisiä aaltoja

tulisia vuorovesiä
ja kaipaukseni itkee kuin luodon lintu

*

balance

I start my day with good intentions

end it with bad habits
end it

balance

*

synnyin yksin
ja yksinäisyydestä minut tehtiinkin
huoneessa labyrintti
seinissä jälkiä jonkun toisen elämästä

minä olen aina ollut hän,
joka ei vilkuile sivuilleen

*

Sänkymme on temppeli
Sänkymme on ooppera
Sänkymme on lentokenttä
Sänkymme on viidakko
Sänkymme on ruusutarha
Sänkymme on sirkus
Sänkymme on sota ja rauha
Sänkymme on paras pommisuoja
Sänkymme on tuulen viemää
Sänkymme on unelmien korjaamo
Sänkymme on salaisuus
Sänkymme on kaukainen saari
Sänkymme osaa nauraa

*

Rakkaani katosi

tekeytyi tähtisumuksi tai katuhuoraksi

pellolla joutsen tapailee loppusointuja
tietää tunteen

määränpäätä vailla
tuulikin kääntyy lopulta itseään vastaan

*

saartamasi siivekäs
tuntee sulkasadon tulevan

kun teet minusta enkelin
haaveesi lentävät lainasiivin

*

Hiuksesi tuoksuvat pajunkissoilta

yksin en pelkäisi elämän syvyyttä

*

vanhetessani
ajelehdin kauemmas maailman keskipisteestä

unelmieni painovoima katoaa
ja jään yksin

*

Älä nau'u emäkissa

kahdeksan vuotta on pitkä aika
ja huulet muistavat kuin tuuli,
jolle kaikki erämaat ovat samat

*

the mirror that makes you

breaks you


*

eilisen renesanssinaiset
söivät kuujuuston loppuun
nämä ovat kylmiä aikoja kotihiirille
teen kanelitangoista kalterit ikkunaan
kunnes pullanleipojat palaavat kesäksi pesimään

*

nimeäsi paperilla
muotoasi käsillä

vapisen

kun tuoksusi on kadonnut tyynyliinoista
on matka välillämme jo niin pitkä
että sudetkin kulkevat sen reppu selässä

*

loneliness is a privilege
only allowed for those
whose decisions hurt no one

*
punainen ja musta olivat minussa

kunnes tulit ja nimesit ne

*

kuvasi
ja kirjoitus

miten murrumme paperilla

linnunradan kosketteluun riittäisi,
että toinen antaisi periksi

*

aurinko nousee ja pysähtyy
sade on ajatellut ikkunani täyteen sanoja, joita
en osaa sanoa heti
aamulla vaikka yritän ja keitän
kahvia niin mustaa, että se polttaa huulet
kun vastapäisessä ikkunassa nainen pukee arvoitusta
kiinnostavaa harvoin tuntuu näin uteliaalta ilman
että sielussa riehuu, epäilen värejä
jotka odottavat vuoroaan

*

katson sinua

ja näen sinun kauneutesi

katson menneisyyttäsi

ja näen kauneutesi vaaran

kauneutesi

kauheutesi

*

leikataanko pois pahat siivet
haaveet harmaasta vapailta

kaikista kauneimmin palavat sillat
ja toivo on vankeutta kauheaa

*

yhtä tyhjän kanssa

olisinpa
tyhjän kanssa yhtä

poissa sydän syöty

kuolleeksi lyöty

*

minä kaipaan sinua
kuiskailen nimeäsi

joka päivä pitää olla kova
kuva itselleni, tarina muille

pinta, johon murtuu teräs ja enkelin siivet

ja sitä minä olen
ilman sinua

*

saat itkeä koko illan
otan sinut syliini

silitän vihaasi
suutelen katkeruutesi pinnan sileäksi
tutkin tatuointisi kuin kissa pentunsa
laulan ahdistuksestasi serenadin
revin rivoilta kukiltasi juuret
ja poltan mullan

upotan pahan unesi joen pohjaan
maalaan valkoiseksi vihan
jolla tuhrit kauniit sielut
aamulla lähden salaa

enkä luoksesi palaa

*

it is sad if you think that you have to reach behind
the stars to touch someone next to you.

*

the best thing in faith is that you can lose that same
faith over and over again.

*

lapsuuden polku on suora kuin nuoli
kunnes ensirakkaus ojaan kaataa
oppimaan

*

älä yritä nähdä unta,
sillä minä ymmärrän unen leikin
ja sinulla sitä ei ole

rakkauteni kuluu menneisyytesi maksamiseen
teroitat kyntesi minun sieluuni
repiäksesi pois merkit lihastasi

älä yritä nähdä unta,
sillä minä ymmärrän unen leikin
ja sinulla sitä ei ole

talosi on loukattu,
nurkat eilisiä täynnä

*

olet aalto

myrskyssä lyöt surusi minuun
ja kun on tyyntä,

sinua ei näy missään

*

inhoan sinua eilisillasta,

hyväksyn silti pienet vikasi osaksi tätä aamua
tule,

jaetaan villasukat,
puhutaan ihan hiljaa jos ollenkaan, lyhyin lausein

tunnustellaan solisluita

*

olen odottanut kauan,

hyräillyt kiinnitysköysiä,
tehnyt sieluuni sataman

ja vihdoin
mereltä nousee purje
valkoinen ja sinun

se on sinun

*

aarteena minua pidät

sellaisena

jonka voi omistaa

*

tulesta ja jäästä

tulen ja jään

viereesi pimeään

värisemään

*

saanko sulattaa sinut

lumesta viiniksi

rakkauden humalaan asti?

*

mistä tietää,

mitä on herätä sydän täynnä kuolemaa,

tai ettei niin ole jo käynyt?

*

rakkaus ei voita,

vaan on

*

sanoit, että vihaat minua

ja eilen sanoit, että näet minussa itsesi

*

lakanoiden rauhattomassa meressä
olemme kaksi aaltoa


älä anna syntiämme anteeksi,
äläkä anna meidän koskaan löytää rantaa

*
I

vaatimattomuus rakentaa minulle kauniin vankilan

II

laitan metsämansikan napaasi,

katseemme rakastelevat

*

Jonnalle


kuljet varovaisin askelin
lasket kahdeksaan, omituista

katseesi kiertää viulunkielen sydämeni ympärille
teet minusta kissan
kuun kaverin

vie minut unen ja meren rannalle
heitetään surua tuuleen
havistaan kuin puut

talosi on pilvissä
ja vain linnut löytävät kynttilät sen ikkunoilla, mutta
en minä välitä

sininen ilta vieressäsi
on kissan elämässä sata ihanaa vuotta

*

sinä olet mennyt

suru, joka leikkaa läpi
on kaunis ja puhdas kuin kevätsade

itken kuin lapsi,

todella yksin.

*

Silmäsi ovat magneetti

ja minun katseeni on rautaa.
 
Selite: 
Olin pitkään poissa, nyt palatessani tässä kaikki vanhat riittävän hyviksi katsomani höpötykset.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tervetuloa takaisin runoilemaan, hyvin osaat kirjoittaa <3 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
19.5.1977
Runojen lukumäärä: 
1
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.