Monien tuulten tuivertamana on oppinut, että jäinen korsi katkeaa painon alla, mutta rakkauden sulattama kestää raskaatkin taakat. Jossain käytti nimimerkkiä uroskala, tänään u roskala.
Runoni saattavat kuvata rakkautta, joskus faktisesti omaelämäkerrallisista lähtökohdista, usein faktiona, koetun ja sepitteen yhdistelmänä, toisinaan täysin fiktiivisesti, mutta useimmiten, yhtä paljon tai enemmänkin, aihe ei ole rakkaus vaan rakkausrunous, sen tematiikka. Tarkastelen kuinka rakkaudesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se on kielen, puhumisen ja kuulemisen pohdintaa, usein lempeällä ironialla.
Joskus hymyillen, joskus itkienkin hän on pohtinut sanoja ja niiden synnyttämiä mielikuvia, asioiden assosioitumista, ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä erottaa todellisuudesta muodostamansa mielikuvat ja todellisuus.
Voimmeko ymmärtää ja jopa nähdä ja jos niin millä tavalla, että ihminen on aina jotakin enemmän kuin se miten ja millaiseksi hänet näemme.
♥ sinulle !!! kukaan ei voi ottaa paikkaasi elämässä, ei elää puolestasi, ei rakastaa sinun rakkaudellasi, tuntea kipua sinun kohdallasi, katsoa juuri sinun ainutlaatuisten silmiesi läpi, kiitos että olet !!!
Sivustolle kirjoittamani 1500 runoa muodostavat kokoelman ONNELLINEN LAULU RISTINMUOTOISELLA OVELLA. 1500 runoa on liikaa mihin tahansa kokoelmaan, joten laittelen runoja näkyviin harkinnalla, joskus ehkä tekstejä poistaen, toisia palauttaen.
Kokoelman motto:
ANTEEKSIANTAMUKSESSA
ihmisen ja hänen tekojensa hyväksyminen
ovat toistensa vastakohdat
(19.1.2012)
Kommentit
Syksyyn jo alkaa tottua tällainen vannoutunut kevät-/kesäihminenkin.
Hienosti säväyttävä syysruno.
Mainion oivaltava.
Hieno nyrjäytetty ajatus. Pidin tästä.
Hieno oivallus tässä.
Hyvä ja ajatuksellinen, vertaus tässä osuu nappiin. Jospa voisi elää tankasi opetuksen lailla, miten paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa elämä olisi. Meillä on luonnosta paljon oppimista. Upea tanka ja oivallus!
Voihan sen noinkin ajatella...mutta silti puut on kauniimpia lehtineen :)
Pidän tästä runosta. Vaikka syksystä sinänsä en pidä, en alastomista puista... mutta tässä runossa on ajatusta.
Sivut