Kauniit ovat keväisessä illassa
vasaroiden äänet.
Vesillä olevaa laivaa valaistaan:
lippu korkealle, kuolema on voitettu!
Juhlavasti lausuu hiippalakkinen kapteeni
oikeat rakkauden sanat
vuosisatoja sitten sovituissa
kohdissa.
Ja keskilaivassa kaikuu
urkujen pauhu.
Seilataan, seilataan
ihanaa tulevaisuutta kohti:
Taivaan maa, suloinen Kaanaan maa!
Pieni poika kontallaan
katselee pohjan tammilankkuja,
ihmettelee sisään hyökyvää jäistä vettä.
Pärskeet polvissa
miettii - ylistysvirren alle kysymyksensä
hukkuu:
Onko aika rakentaa, kun pitäisi
telakalle vetää, korjata ja
parantaa -
Ja jostain vastaa
hiljainen, rakastava ääni.
Sattuu se minuunkin, lapseni
kun nauloilla
joiden piti yhdistää, nyt
rakennetaan omaa huvipurtta, oman lipun alla
karikolle seilaavaa.
Niin kaikuu keväisessä illassa
vasaroiden kumea ääni.
Ja hengellinen kuolema kuin sumu
kietoo alttarilla palvelevien hurskaat hahmot.
- - -
Kirkkopolitiikkaa ja sen kritiikkiä. Evankelisluterilaisen kirkon kehityksestä ja erkaantumisesta omalle omituiselle linjalleen... Osin myös arvostelijoiden (itseni mukaan lukien) äänensävyistä, jotka nekin ikävä kyllä voivat saada liian kärkevän (?) sävyn. Yhdessä pitäisi rakentaa, mutta kuinka rakentaa jos ei ole yhteistä, evankeliumin mukaista perustaa. Onneksi evankeliumi ei menetä voimaansa vaikka kirkkolaitos liitoksissaan natiseekin, huojuu reittien risteyksissä korvatessaan merimerkit nykyaikaisemmalla teologialla, vaihtaessaan ikiaikaiset majakat ihmismielen häilyvään virvatuleen. 19 04 14. Edellisen runon jälkimainingeissa syntynyt...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joo! tästä voi sanoa, että teos. Tuota kirkkolaivahommaa olen minäkin äimistellyt jo vuosikaudet. Järki hoi, äly älä jätä.
Hyvä runo, joka ilman punatekstiä sopii moneenkin asiaan.
kursiivilla oleva voisi olla vaikka yksisteenkin oma erillinen upea runo, kokonaisuuskin toki hieno, syvällinen ja mukaansatempaava
Vaikuttava ja vahva runollinen kannanotto.
Mitä tehdä voimme
suurin niistä on rakkaus
Taitavaa sanan hallussapitoa ja jakamista.
Upea teos! Ei tekele, vaan arvaamattoman arvokas.
Sivut