Rakenteilla olevista
ei vielä tiedä
mitä niistä tulee,
ja lahonneet, ränsistyneet
kertovat jostain
mitä on ollut eikä enää ole
Kumpikin
kertoo keskeneräisyydestä,
meidän elämämme vaillinaisuudesta,
kaiken rajallisuudesta
Siksikö olen mielistynyt
rosoisiin muotoihin, ehkä
Ovat valmiitkin rakennukset
kauniita kyllä, uutuuttaan kiiltelevät
asunnot joihin ihmiset riemusta kiljahdellen
muuttavat sistustaen loistavia huoneita
tärkeillä tavaroillaan
Ja puretun talon raunioissa
lapsen lapanen tai värityskirja vuosikymmenten takaa
kertovat kaiken sen rajallisuudesta
mikä jonain hetkenä tuntui olevan täydellistä
Kaikki ne
Tuleva, oleva, mennyt
ovat arvokkaita itsessään,
ja niiden suhde toisiinsa
elämän kirpaisevaa kauneutta
Siinä hetkien arvo resonoi
Selite:
18.5.2015. Tänään olen jälleen kuvannut kerrostalon asteittaista kohoamista läheisellä hiekkakentällä, kuten kuvasin vanhan uimahallin purkamisen kentältä. Tulin jälleen ajatelleeksi, kysyneeksi itseltäni, mikä kumma minua näissä viehättää? En tiedä mutta luulen että tässä osa vastauksesta. (Rivitystä muokattu 14.7.2018)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toiset rakentelee tai purkaa taloja,
mun tekis mieli täyttää reppua, tai
purkaa ympäriltä kaikkea mikä ei reppuun mahdu
runo ihanasti tällaiseen inventaarioon houkuttaa,
kiitos
Rakenteilla olevat ei ehkä niinkään kiehdo, mutta vanhat kyllä... hyvä runo
Betonirakenteeseen jäänyt muottilaudan syyt oksanpaikat tekijän kädenjälki pinnassa. Runo osuu. Juuri rakensin kahta kerrostaloa ja ylihuomenna luovutan uimahallin peruskorjattuna
Otsikko vie hyvin tekstiin ... totta, keskeneräisyydessä on monia mahdollisuuksia ... kuin hallitusneuvotteluja ... kiihkeää rakentamista ... laudanpätkiä ja monen muuta roinaa ... ja laulussakin sanotaan rappiolla on hyvä olla ja tutuksi tulleessa muutosta vanhasta rakennuksesta.
Kiitos ja!
Sivut