Auringon nousun ja laskun välistä aikaa
on totuttu sanomaan päiväksi
Valoisa aika kahden pimeän välillä,
niin kuin mänty on havupuu
niin kuin maaliläiskät
lähiöiden seinissä graffiteja
Vaikka jonkun mielestä
ne ovat vain onnettomia maaliläiskiä
kirottuja lapsellisia töherryksiä
Päivä välttämätön pimeä
Korkeintaan harmaa, sen ainoa valo
iltaa kohti tihentyvä odotus,
tietoisuus
auringon mentyä saavut
Taas elääksemme toisissamme, toisistamme -
kipeään aamuun asti
Niinpä
Tarkastelen poikkeuksellisia keinoja luoda
jotain imelää, jonkun mielestä
romanttista
Kursivoitu osuus surmaa romantiikan,
paitsi ehkä
poikkeuksellinen lukija juuri tässä kohtaa
liikuttuu kyyneliin
Avautuu ajatuksissa laajoin kaarin
Sanat ovat tyhjiä
on mielenkiintoinen lause
Sopivassa tilanteessa lausuttuna
ilmaisuvoimainen
Merkityksestä rikas
Laalaa on rippileiriä pitämässä viidettä päivää,
vaihdetaan kuulumiset puhelimessa
Draamaa siellä, draamaa täällä
Koiran selkä täynnä hyttysiä
laskeva aurinko punaa kerrostalojen seinää
ulkopuolinen valo
Kävelen nurmikolla kännykkä korvalla
Yritän muistaa
mitä sitten piti sanoa
Opettaja kysyi onko mänty havu- vai lehtipuu,
Piia-Riitta vastasi:
On se
Vieläkin muistan
kuinka ilkeästi luokan pojat
nauroivat,
minä en tytölle nauranut, nauroin sanoille
Jo tuolloin
Puhelun jälkeen jatkan runon sommittelua mielessä,
kirjoitan puhelunkin mukaan, kirjoitan
koiran lenkittämisestä, mieleen juolahtaneesta
muistosta kouluajoilta
Kannan nämä lauseet päässä kotiin
astun sisälle, annan koiralle vettä, kytken tietokoneen
kirjoitan -
mitä ajattelin, mitä muistan
lopetus tärkeä
Auringon nousun ja laskun välistä aikaa
on totuttu sanomaan päiväksi
Tietokoneen ruudulla hyttynen on vain sana,
rakkaani
Koiran selässä se imee verta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin paljon faktaa runosi pitää sisällään, mutta tekstin eteneminen ja asioiden muotoilu tuo miulle mieleen sekoituksen sadusta (tosin ei ehkä ihan perheen pienemmille) ja tarinan kerronnasta. Kummatkin tyylit ovat vanhaan aikaan olleet perin opettavaisia elikkä vähän niin kuin väritettyjä faktarunoja ( hmm pysyyköhän tässä miun ajatukses enää mukana) elikkä kai yritän tyrkyttää kirjoittajalle vastoin kirjoittajan halua kenties tyylilajiksi tarinankertojanruno vai pitäisikö se sanoa tarinaa kertova runo... Niin sitten itse runoon.. Tekninen ja visuaalinen puoli on tärkeää näin oitkässä runossa ja siinä olet kyllä onnistunut oivallisesti paloittelemaan runoa sopiviksi paloiksi nielaista ja jakamaan erilliset osat selkeästi omiksi kokonaisuuksiksi. Mikä tekee runon lukemisen ja varsinkin ymmärtämisen helpoksi ja siitä pitää muistaa aina hattua nostaa kirjoittajalle, koska se on kuin kiitos lukijalle siitä kun hän on tekstin käsittelyynsä ottanut. Runo on oivallinen sekoitus kaikkea ja siksi mie ainakin pidin siitä.
Sivut