Vinkunaatti

Runoilija Vinkunaatti

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 31.1.2012
Viimeksi paikalla: 15.5.2021 0:30

Asuinpaikka: Seinäjoki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Suosittelen:
 

Kankaitten Liitto

Nuku ei emo yön kylttä,
välehen nyyhkivi suvea.

Kylän synkän pimeydessä,
kuninkaitten tanssiessa
suurten vanhain silmäin alla,
saparoitten naurusissa.

Suortuvainen suolaheinä,
tukka ku tulinen varsa.
Liettehessä, sameudessa
ohi talven taijat, touon töitten.

Hyväilevi päätä lietolapsen
vuo kolea, tuo jäyhä, vitkas.
Liekuttavi ammosihin,
äitiuoma kohden  seulasia.

Kaarne kirkkoa kuleksi.

Tähtein kierron leimusissa,
vaskiveisten tanhusissa,
suurten miesten laulusissa,
saparoitten itkusissa.

Luotteet lujat eteensä
tytär toinen virroille
harmaa lintu tanhuville

Jokiempa vaahtopäissä,
rusettikenkäin soppeloissa,
varpaan nuppuset itävi
aikoja satosampia.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan ihanaa, luontorunoissa on aina kuin jotain taikaa <3 
Kolmesta runosta yhdeksi tiivistettynä - ei  pöllömpi versio. Maaäiti ja elämänkierto eivät lepää, ne samoavat loputtomasti vuodenaikojen lomassa ja leiritulilla. Pidän runon vanhahtavasta nuotista, jossa suomen kielen vivahteet tulevat ilmoille.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
11.1.1992
Runojen lukumäärä: 
9
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.