Vlad
sitä ihan säikähtää kun kuulee yhtäkkiä
heinäsirkan sirinän ruohikossa
ja miettii, että tästäkö tämä taas alkaa
äänien kuuleminen
tunnustelee päätään
näkyykö auroja?
kurjet lienevät jo valmistautumassa lähtöön
lensivät aamulla matalalla
kuin etsien paikkaa, johon voisi maadoittautua
ennen sateita
ilma on raikas kuin morsian
maa täynnä punaista helminauhaa
pisaroita lehdillä
hitaasti tihkuvat suonet
yhtyvät pieniksi puroiksi
ja muodostavat lammikoita
seuraan niitä
kunnes jäljelle jää pelkkä
vahamainen kelta
kalpeus
hieron kylmiä sormia
vasten poskeani
tunteakseni kai
jotain inhimillistä
kosketuksen
minä muistan sinut vielä
huomisesta en ole niinkään varma
Selite:
Samoilin eilen metsässä ja kuulin heinäsirkan sirityksen. Vielä siis kuulo pelaa :D
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tämä rakennelma kauniita sanoja ja ilmauksia teki minuun suurimman vaikutuksen säkeellä "ilma on raikas kuin morsian". Silti kaikessa taiteellisuudessaan tämä jotenkin myös osaa huvittaa minua; ei itsessään, vaan muiden runojesi rinnalla. Iän pohdinta muissa runoissasi saa tämän tuntumaan hyvin nuorekkaalta, kiitos heinäsirkkojen. ;)
Lähes kamala ja siksi aivan ihana!