eskapismi alkaa siitä
minne jäljet päättyvät
joskus tuntuu kuin kuristuisin
löytämättä yhtään johtolankaa,
jolla kuroa kiinni menetetyt hetket
sulamaton pala kurkussa
saa silmät ummistumaan
maailman kauneudelta
muuraa kylmää seinää
ainoan läpikäynnin eteen
eikä auta hakata oveen
enää lisää ruosteisia nauloja,
kun kädet ovat jo verestä tahmeat
on turha paeta
näkymätön naru kaulalla
ohjailee tiedotonta ruumista
tahtonsa mukaan
kasvot heijastuvat pinnasta aina takaisin
ja vaikka vielä äsken näin niissä jotain tuttua
nyt kysyn kuka oikein olet?
Selite:
Se on kumma tunne, kun katoaa hetkeksi itseltään... o_O
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



