Elämän osat
nautitaan vihan hedelmät ja raaputetaan
saman puun runkoon joitain aavisteita
rakkaudesta.
Sen haihtuvissa päärmeissä nukutaan
katumuksen ohi, raahaudutaan rohteisina,
silmärikkoina ja hyvyyteen voitelemattomina
putoavien lehtien kanssa karikkeeseen, joka osaa
nukkua ikuisuuden kanssa kilpaa.
Velkaisina sattumalle, odotamme päivät läpi.
Jossain on huulia, jotka yrittävät.
Heti ei tiedä, että nyt on paras kertoa, sillä tulee aika, jolloin sanoista ei tiedetä mitään.
Kaiken tämän keskellä minulla on sydän,
joka voisi kuulua myös sinulle.
Kaiken tämän keskellä on tanssi, johon voisit kutsua minut.
Elämän kiinteän osan tähtivalon katveessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



