Muistan rakastaa
sille pääskyselle, joka huomasi taivaassa halkeaman?
Antaisinko veden kalvojen kiillottajan kykyni
sille kattohaikaralle, joka tekee vain
sydämenmuotoisia pesiä?
Päästäisinkö irti siitä luulosta,
että tulivuoret ovat runonlausujien
olkapäätatuointeja varten?
Kerisinkö pois sokealta mummolta hänen
lämpimimimmän villasukkalangan?
Käännyn vasten iltaa,
aurinko on vain hurmahenkistä paiskautumista varten.
Niitty on puitu ja viljasiilossa kuivuri
väittelee tuulen kanssa siitä, että se ei ole osannut tarpeeksi tänä kesänä.
Aamukaste jahtaa häntäänsä,
mustaviinimarjat on poimittu,
paitsi yksi, jonka jätin töpöhännälle.
En luovu, luovuta, anna pois, päästä irti.
Sanon vain yhden sanan, jolla vapaudun.
Ehkä kaksi tai kolme.
Muistan rakastaa aina.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi