Eivät kaikki hiljaisuudet
puhu sydämen kieltä
eivät kaikki suljetut katseet
kutsu kuuntelemaan
rantaan hyökyvän veden ääntä
Eiväthän kaikki vuolaat sanatkaan
ole siksi vain sanottuja
että niiden alle kätkettäisiin
mistä ollaan puhuvinaan
kun kuuleminen sattuisi liikaa
Siunattuja peittämättömät illat
joissa sielun meri
avaa syvyytensä syyttämättä
ja sana on valaistu silta
ja ihminen on toiselle silta
kulkea pelkäämättä
läpi menneiden vuosien tuskaisan kuohun,
tulla tähän mitä on
Toisen todellisesti hengittävän vierellä
uskaltaa maailman pisin matka:
mennä itseensä, pudota
nahkansa sisään
Ja vihdoin kuunnella
rantaan hyökyvän veden ääntä,
jotain niin ehdottomasti totta
puhumme siitä tai emme
Selite:
24 03 22
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Poimisin runokoriini tuon säkeistöhelmen, joka alkaa /Siunattuja peittämättömät illat .../
Sivut