Etymologiaa

Kumminpäin se nyt taas menikään... että kumpi on
demoni ja satuolento, ökkömökö niin kuin peikot
ja sellaiset, kumpi taas omistaja, iillä vai jiillä?

sanon vessanoven läpi Laalaalle, joka kampaa tukkaa
tai tarkistaa meikit tai jotain, on lähdössä
ulos koiran kanssa.

Niin että mitä, hä?

Niin niin... haltia vai haltija?

En oo koskaan tullu ajatelleeksi
sanoo Laura vessasta astuessaan, vetää takkia päälle.

Minä:
Luulen kyllä että ökkömökö, henkiolento, on haltia
se minkä ajatellaan asuvan siinä koskessa
ja patruuna tai mikä lie, joka omistaa
kosken, on sen haltija, siis koskenhaltia
ja koskenhaltija, niin se varmasti
menee.

No juu, niin se taitaa olla...
vastaa, laittaa koiralle hihnaa kaulaan.

Ovi kolahtaa
rappukäytävässä etääntyvät askeleet.

Mun piti kirjoittaa yks runo, aihe on ollu mielessä
pari päivää, ei tämmöstä - mutta, kun on flunssassa ja
pää täynnä räkää.

Kaikenlaista sitä tuleekin puhuttua
ja kirjoitettua vielä -

Tarkastelen rivitystä, laitan kursivointia,
tuohon kohtaan pilkku.
Laalaa tulee lenkiltä.
Koira on innoissaan, saanut taas
juosta jäniksen perässä kirkkopuistossa.

Minä:
Kirjoitin faktarunon, sinäkin pääsit siihen, tuu
lukemaan.

Laalaa:
Tää on kuule tosi kiva...

Minä:
Eiks ookin, siinä on semmonen fiilis
että toinen puhuu pehmeitä ja toinen on
aikuinen, antaa toisen höpöttää eikä
paljon kommentoi.

Laalaa:
No vähän semmonen, juu.

Muokkaan, täydennän runon loppuosaa, näin.
Fiksumman runon kirjoitan sitten toisella kertaa.
Nyt niistämään.