Minä rakastan
marraskuista merta, kun olen siinä
olen vapaa,
syysmyrskyistä hyökyä rantakallion
kyljessä
Ei vapaus ole lentää lintuna
taivaan sinessä,
tai villinä purjehtia kuin ankkuroimaton
laiva
En ole lintu enkä purjelaiva,
ja jos olisin
linnunkin pitää laskeutua
tekemään pesä ja ruokkimaan poikaset,
ja ankkuroimaton laiva menettää vapautensa
tuuliajolla on myrskytuulten orja
Niin olen vapaa
vain rajoitukseni tiedostaen,
paikalleni suostuen
Ja kaksin käsin kiviin tarrautuen
aallokon lyödessä kasvoille ja kasvojen yli
laulan
Kiitos elämästä,
tästä tuntevasta ruumiista,
kiitos tästä vapaudesta olla juuri minä
Vapaudesta rakastaa ja laulaa
Aaltokylpyä 17. marraskuuta 2013. Kuvat lisätty 13 11 19.
Runo 21 11 12 klo 3:09 - 13, hiottu 3:14 - 20 ja 3:24 - 26, julkaistu 3:44, iltapäivällä vähän muokattu. Tänä syksynä ollut flunssaa, parhaillaan toipumassa keuhkoputkentulehduksesta, joten aaltokylvyt nyt jääneet vähiin. Mutta sekin vapautta. Oppia laulamaan siinä missä on. Ei lintuna eikä purjelaivana vaan rajoituksiini sidottuna ihmisenä. Siinä huomata, että rakkaus ja laulu on enemmän kuin henkilökohtaiset rajoitukset, on kaiken läpäisevä lahja. Minulle se vapaus tulee evankeliumista. Omalle paikalleni Jumalan yhteydessä suostuen en ole enää itseni orja vaan osallinen Hänen elämästään ja mahdollisuuksistaan. Tässä lahjaksi annettavassa kaikkeudessa ja ihmisyyden maisemassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
On hyvä miettiä mitä on vapaus. Miksi ihminen luo itselleen erilaisia kahleita, tai kantaa muiden taakkoja harteillaan. Ajatuksia herättävä. Hyvä!!
Huikea tunne Upeassa runossasi.
Hiljaisena runosi ja ajatustesi äärellä... Upea! :)
Olosuhteiden mukaan toimimisesta runosi kertoilee. Joskus on vaikea sopeutua niihin vallitseviin kun on tottunut tekemään jotakin aivan muuta.Vanhojen taitojen uudelleen treenaaminen voi tuntua uskomattoman hyvältä=)Vapaus ja kiitollisuus kannattelevat tekstiäsi...Näillä sanoilla sukelsin runoosi!
Hienoa tunnustusta vapauden olemukselle <3
Runosi huokuva vapaus ja onni antaa lukijankin vapautua näihin hienoihin runokuviisi joita luot taidokkain sanoin.
Joo, kullä tokkiisa immeesen pittää ihteesä luottoo ja ihteesä arvostee.
Vapaus - niinkuin rakkauskin on jokaiselle henkilökohtainen kokemus; eri aikana erilaisia merkityksiä ja syvyyksiä, karikoita ja korkeuksia.
Hieno, ajatuksia nostattava runo.
Hienoa tekstiä, pidin!
Vapauden tuntee sisimmässään
kuka mistäkin henkilökohtaisesti iloiten.
Tässä luonto ja ihminen ovat yhtä.
Psykologisesti ja fiosofisesti oivaltava runo.
Selkeää henkisyyden ilmentymää. Metforat kauniisti aukeavia.
Runona äärimmäisen kaunis - punakynätekstille en löytänyt perustetta, jonka vuoksi olisi runon jatkeena.
Ihmisen on sukellettava - voidakseen lentää !
Tiedän tunteen, vaikka toteutustapa onkin minulle vieras...
Hieno marraskuinen runo, siitä tulee tunne ettei tämä vuodenaika olekaan niin kamala :)
Pidän!
Minä rakastan merta kesän lämmössä, auringon kimallellessa sen pinnalla ja tyhjän aavan avautuessa edessä, lintujen laulaessa ja muuta ääntä ei kuulukaan... ja hiljainen metsä on toinen yhtä rauhoittava paikka. Kylmyys taas...se ei oikein kiehdo tällaista vilukissaa. Kaunis, hyvä runo.
Sivut