Sateessa syksyn
aamupimeydessä
sanasi läpi
mustan pilviverhon
korvaani kuiskit
yksinäisyys istui
jo takapenkillä
jätän sen pois
seuraavalla
bussipysäkillä
ja pimeyskin
hymyili
rakkaus
Sinun paikkasi
on etupenkillä
aamupimeydessä
sanasi läpi
mustan pilviverhon
korvaani kuiskit
yksinäisyys istui
jo takapenkillä
jätän sen pois
seuraavalla
bussipysäkillä
ja pimeyskin
hymyili
rakkaus
Sinun paikkasi
on etupenkillä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Kaunis, hyvä runo
Suurenmoisessa runossasi
Takapenkillä ei niin väliä.
Todella kaunista runoutta.