Ja pimeyskin hymyili

Runoilija hariari

Sateessa syksyn​
​aamupimeydessä

​sanasi läpi
mustan pilviverhon

korvaani kuiskit

yksinäisyys istui
jo takapenkillä

jätän sen pois

seuraavalla
bussipysäkillä

ja pimeyskin
hymyili

rakkaus

Sinun paikkasi
on etupenkillä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runo kuuluu luokkaan lausuttavat runot, runo syntyy siinä uudelleen. Hienoa työtä. 
Todella toiveikas runo.

Kaunis, hyvä runo
 
Hieno! Rakkaudelle on aina annettava paras paikka :-)
Kaunista ja herkkää, toiveikasta iloa hämärän keskellä. Pidän myös runosi ilmavuudesta, ei turhia sanoja...
Hieno.
Uusia sanaelementtejä
Suurenmoisessa runossasi
Tämä on sanataidetta parhaimmillaan.
On hienoa että etupenkki ei ole tyhjä.
Takapenkillä ei niin väliä.
Tämä saa lukijankin hymyilemään.

Todella kaunista runoutta. 
 
 

Käyttäjän kaikki runot