hyvin vanha nainen,
yhä kaunis, kauniimpi kuin koskaan
pöydällä avattu viinipullo,
kun sitä maistelee
pienin siemauksin,
voisi siitä tulla iloiseksi,
kun on asunut huoneessa
monet hiljaiset vuodet,
vain sieltä harvoin
asioilleen poistunut,
nousee nyt tuolistaan,
oikoo mekkonsa helmaa,
menee toisen huoneen ovelle,
seisoo hetken oven takana,
miettii: tämä on vain askel
tuohon lukittuun, hämärään huoneeseen
jossa ei ole vuosiin käynyt,
ei miehensä kuoleman jälkeen,
se olisi nyt suuri askel hänelle,
suurempi askel
kuin sille,
joka ensi kerran astui kuun pinnalle,
se olisi luvaton askel hänelle,
johon ei voi pyytää enää lupaa,
kääntyy pois,
istahtaa siihen tuoliin,
joka jäi yksin
avoimen ikkunan ääreen,
vain makean viinin maku kielellä
katselee puolikuuta,
joka täyttyy,
pyöristyy,
hän on odottanut
vuosia,
kun kuu vähenee,
pullo kumollaan pöydällä,
lasin pohjalla viiniä
vain enää tilkkanen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi